Top 5 eniten ehkä suakin kiinnostavaa kirjaa, e-kirjana. Kommentit myös Rikastamon: Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset -kirjasta.

En oo mikään kovin kova kirjamuija, mutta kovasti koittanut petrata asian suhteen ja herätellä aivojani erillaisten kirjojen avulla. Nyt on paljon ollut esillä erilaisia e-kirjan lukupaikkoja ja itsekkin teille jo suosittelin Elisa-kirjoja, josta saa ilmaisen kirjan, ilman mitään sitoutumisia. E-kirjojen helppous on se, ettet joudu ostamaan jokaista kirjaa erikseen, eikä sinun myöskään pidä kirjastossa käydä ja muistaa palauttaa lainattuja kirjoja. Jälkimmäinen erityisesti ollut itselle se haastekohta!

Tällä hetkellä olen tankannut kirjallisuutta, joka liittyy omaan henkiseen kasvuun, mutta myös talouteen liittyviä asioita. Ajattelen asioista niin, että mitä enemmän luen asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä, sitä enemmän pystyn itsestäni oppimaan. Ja ehkä joskus itsekkin olen asiantuntija? Kuitenkin tärkeänä pidän, etten tässä elämäntilanteessa lue mitään väkisin, luen sen mikä kiinnostaa.

Nextory

Huomasin mahdollisuuden mainostaa Nextory.fi -sivustoa. Sivusto oli täysin tuntematon minulle ja pienellä tutkimisella selvisikin, että on myös ilmeisen uusi. 

Rekisteröityessä päätät minkä tilausjakson valitset. 

Valittavana on:

• Hopea, jossa hintaan ei sisälly uutuuskirjat.
• Kulta, jossa kaikki kirjat sisältyvät, mutta vain yksi lukia.
• Perhe, jossa lukijoita saa olla jopa neljä.

Rekisteröidyin palvelun Ilmaiseen kokeilujaksoon ja rupesin selaamaan kirjoja. Halusin myös teille lukijoilleni tehdä listan kirjoista, jotka itsellä osui silmään ja mielipiteeni kirjasta, jonka jo ensimmäisenä luin. :)

Rikastamo: elämäsi fiksuimmat rahapäätökset.

Raha-asiat ovat aina osa minua ja meitä kaikkia. Olen seurannut paljon Terhi Majasalmen perustamaa Vauras nainen -ryhmää ja uskoin tämän ja henkilöhistorian perusteella kirjan varsin passelliksi ja herätteleväksi.

Kirjan lukeminen sujui erinomaisesti pieneltäkin näytöltä ja kirja tempaisi helppolukuisuuden vuoksi mukaan välittömästi.

Tämä kirja avasi sopivan selkeästi asioita elämän eriosa-alueilta rahan suhteen. Lueteltuna raha ja rakkaus, perheiden tasavertainen rahajako, lapsen syntymä, avioehtosopimuksen tärkeys, testamentit, vakuutukset, lainat, yrittäjyys, omat säästötavoitteet jokaiseen tilanteeseen, pienin askelin. Tottahan se on, että raha on väline monessa suhteessa. Aikaisemmin kirjoitin tässä Pikavippi kirjoituksessani budjetoinnin tärkeydestä ja myös tästä asiasta puhutaan kirjassa ja siitä käytetäänkin vertausta: Raha ilman budjettia onkuin shamppanja ilman lasia.

Pidin konkreettisista esimerkeistä ja pienistä talouteen liittyvistä tehtävistä kappaleittain. Vaikka tämä on kahden vauraan ja myös rahallisesti menestyneen naisen kirjoittama, ei se tuntunut yhtään ylimieliseltä. Kaikessa otettiin huomioon myös rahan psyykkinen puoli ja myös eri ammattien tulotasojen erot.

Kirjassa käytetään ihanasti välillä termejä: 
Minä oy ja Perhe oy AB. Näinpä. Rahapäätökset, niinkuin muutki, tehdään itseä varten. Säästämiset, sijoittamiset, velkojen maksut. Teet ne itseäsi varten. Toki velat on maksettava, koska olet sen jo käyttänyt, mutta ajatus siitä, että yrität maksaa velkasi pois mahdollisimman nopeasti, siinä ajattelet itseäsi ja sinua yrityksenä.

Paljon sijoittamista.  
Kirjassa mennään myös alueella, joka koskee jo enemmän hallussa olevaa taloutta, muunmuassa sijoittaminen. Mutta mielestäni talouden kannalta ja näin toipuvana rahapeliriippuvaisena on hyvä lukea myös fiksuista tavoista saada raha kasvamaan. Toki ennen sijoitusmaailmaan lähtemistä itse kehotan lukemaan enemmänkin kirjallisuutta sijoittamiseen liittyen, tämän lisäksi. Teksti itsessään kyllä lisäsi omaakin tietoa sijoittamisesta ja yleisimpiä nimityksiä. Kirjassa avattiin eri sijoitusmuotoja, myös jo monelle tiedossa olevan osakesijoittamisen lisäksi ja mukana hyviä laskelmia, sekä esimerkkejä. Itsehän myös kirjoitin teille minä ja Nordnet -kappaleessa omasta melkein hypystäni sijoitusmaailmaan, joka silloin sai paniikin syntymään. Nyt olen pitänyt Nordnetin, kylläkin korottoman, säästötilin hyvänä paikkana laittaa rahaa hieman arkikäytön ulottumattomiin, vaikka sijoittaminen ei itselleni vielä ajankohtaista ole. Tankataan tietoa.

Kirja oli yleisluonnollisesti mielestäni hyvä peruskirja kaikille, jotka jollain tavalla hoitavat omiansa tai perheiden raha-asioita. Ehkä paljon asioita, joita jo tiedät, mutta varmasti myös uutta. Ehkä myös sellaista, joka auttaa muuttamaan omaa ajatustasi rahasta? Itselle muunmuassa uutena tuli se itsevarmuus, joka sinulla tulee olla, kun menet neuvottelemaan raha-asioista. Oli se pankkiin laina-neuvottelu tai töissä palkkaneuvottelu, molempiin löytyy tästä kirjasta asiantuntijoiden vinkit.

Tässä valitsemani loput 4 kiinnostavaa kirjaa, lukuisista vaihtoehdoista varmasti löytyy enemmän vaihtoehtoja, nämä nyt ensimmäiset.

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki.
On ihana lukea ihmisten henkilötarinoita. Tässä kerrotaan olevan perhe, jolla vauvan syntymä ei olekkaan vain pumpulipilvessä leijailua.

Jordan B. Peterson: 12 elämänohjetta kaaosta vastaa.
Tarvitseeko tätä edes avata? Ohjeet tänne! Esittelyssä kerrotaan psykologin vastauksien olevan yllättäviä, syvällisiä ja viihdyttäviä.

Anette Palssa ja Maare Kauppinen: Tunne syöminen!
Tiedän olevani tunnesyöjä. Tiedän myös tässä olevan paljon samaa riippuvuuslogiikkaa, kuin muussakin, eloton lohduttaja. En ole kuitenkaan lukenut asiasta kirjoja, joten jos ravitsemusterapeutit avaavat asiaa lisää, luen sen mielenkiinnolla ja avoimin mielin!

Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja.
Esittelyssä mainitaan nuoret. Kiinnostaa alkoholikasvatus, joten tästä luultavasti saa jotain irti. Riippuvuuden syntyä ehkäpä nuorten kokemuksista?

Tästä linkistä pääset itse tutustumaan Nextoryyn ilmaiseksi 14 päivän ajan. Ehkäpä valitset samoja kirjoja, kuin minä tai ehkä löydät paljon enemmän?

* Teksti sisältää affliate-linkkejä. Pelkkä palveluun tutustuminen ei sinulta velvoita mitään, huomiotavaa kuitenkin on, että tilausjakso jatkuu automaattisesti 14 päivän ilmaisen kokeilun jälkeen, ellet sitä irtisano ennen sitä päivää.

En pelannut tänäänkään. <3

Esiteinin ja sen äidin aikalisä arkeen. Hetki kahdestaan.

Ollaan otettu paljon yhteen esikoisen kanssa. Hän kovasti yrittää ohjailla mua ja tietää varsin mistä vivusta vetää, jotta muhun parhaiten osuu.

Oon ollut aivan hermoraunio sen kanssa, yrittänyt vaan kuunnella kuinka ymmärrän hänen ärsytyksen. Välillä en tietenkään oo osannu ollu ihan täysin aikuinen.

Väsymys.

Avauduin tästä aiheesta terapiassa. Meni hyvä tovi, kun avasin mein viikonlopun väännöistä yhdessä ja kuinka tuntuu, että kaikki mitä teen, on aivan väärin. Vastaan väärin kysymyksiin, autan väärin, valitsen kaikki vaatteet ym väärin. Toki normaalia uhma-/esiteinikiukkua mä ymmärrän, oon oppinut sitä varten jo suodattaa hieman. Mutta kun kyse on kokoaikaisesta riittämättömyyden tunteesta, joka itselle tulee, on tilanne ollut aika puuduttava.

Aika ottaa aikalisä.

Nyt tämän hetkisten taisteluiden jälkeen tajusin keskusteltuani terapeuttini kanssa asioista, että tyttäreni kaikella tällä kontrolloinnilla ja mua vastaan hyökkäilyllä tahtoo vaan tietää onhan hän mulle tärkeä. Onhan hän mulle tärkeä, vaikka hän onkin ärsyttävä. Tottahan se on, että kaksinkeskinen aika on ollut aivan hävyttömän minimaalista. Pienemmät ovat saaneet todella paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin hän. Viimeksi täysin kaksinkeskinen hetki ilman ketään muuta, edes vauvaa, oli heinäkuussa, kun kävimme tramppapuistossa.

Pienemmät itsessään vaativat enemmän. He tarvitsevat sen perushoidollisenkin tuen, mitä esikoinen ei enää tarvitse. He tarvitsevat äidiltä lähes kaiken, esikoinen taas osaa jo itse ja viihtyykin paljon ystävien kanssa.

Ihana tyttöni.

Tyttäreni on mulle supertärkeä. Ja jos jotain haluan maailmassa super paljon, on se, että hän tietää mun rakkauteni häntä kohtaan. En todellakaan ajattele, että kaikkea pystyy korjata yhdellä yhteisellä hetkellä, mutta ajattelen kuitenkin tämän tilanteen vaativan nyt edes pari tuntia kahdestaan. Vain minä ja hän. Joten me pidettiin tyttöjen shoppailuhetki. Mentiin yhdessä kahdestaan ostoksille ja syömään. Ei mitään erityistä suunnitelmaa tai ostettavaa. Tärkeintä oli vain se, että sain keskittyä ainoastaan häneen.

Huomasin myös itsessäni muutoksen, pystyin vaivattomasti vitsailla ja naureskella, kun sain olla hänen kanssa kahdestaan. Vapauttavaa, kun sai keskittyä vain yhden tarpeisiin, omien lisäksi! <3

En pelannut tänäänkään. <3

Meidän tuleva ruokaviikko, ostoslista ja ruokalista.

Paljonko energiaa menee viikosta siihen, kun pohdit ruokalistaa? 
Paukkuuko ruokabudjetti jo kepeästi yli?

 Mä päätin tuoda tähän nyt helpotuksen!

Mitä kummaa?

Oon itse tarjoushaukka, katson aina viikon tarjoukset, tykkään tehdä suunnitelmat ja ostoslistat etukäteen. Haluan nyt tuoda sen esille myös teille.

Kuten jo täällä mainitsin, ruoka on vaan se, joka jokaisen on pakko syödä. Jaksavuuteen liittyy olennaisesti myös se, että syöt. Mulla ei ole minkään sortin ravintovalmentajan koulutusta, mä teen tätä pelkästä innosta. Pidän ajatuksen omassa lapsiperheessäni, mutta kaikkihan on sovellettavissa myös yksineläjille.

Parhaat tarjoukset kauppoihin tulee yleinsä Torstai-Sunnuntai ajalle. Joten nyt tarkoituksenani on katsoa aina keskiviikkoiltana valitsemani kaupan tulevat tarjoukset ja yritän muodostaa meidän perheelle ja teille lukijoille mahdollisimman hyvät ruokalistat, mahdollisimman pienellä budjetilla.

Tällä viikolla teen kuitenkin listan Prisman tarjonnan perusteella, koska yritin katsoa muiden kauppojen tarjouksia, jotka jostain syystä kuitenkin olivatkin erittäin huonot loppuviikolle. Prisma on minulle tuttu ja edullinen. Tämä lista ei ole siis tarjouslista, mutta tällä pysytään budjetissa.


Edelleen, miksi?

Teidän ei itse tarvitse olla budjettipohdinnassa tai suunnitella listaa! Tosin kaupassa en valitettavasti pysty puolestanne käydä.

Olemme sekasyöjiä, joten ruuat sisältävät lihaa. Perheenjäsentemme mieltymykset näkyvät myös listoissa. Mieheni söisi mielellään aina jauhelihaa.

Listatessani, yritän listata mahdollisimman hyvin viikoksi riittävät syömiset. Resepteihin monesti tarvitsee myös muita tuotteita, ilmoitan nekin hintojen kanssa. Mausteet mainitsen, suolaa en ostoslistalle laita.

Kauppabudjettimme kuukaudeksi on koko 6hlö perheelle 400e, joka tekee noin 100e/vko, sisältäen vaipat. Kerron ostoslistassani myös, miten paljon mitäkin on, joten näin on helppo myös määriä vähentää pienemmälle perheelle.






Ruokalista/Prisma 28.9.2018-4.10.2018

Perjantai: Kanakookoskastiketta, riisiä ja tuoresalaatti.

Lauantai: Tortillaa jauhelihalla ja pavuilla, sekä tuoresalaatti.

Sunnuntai: Kokonainen broileri, lohkoperunat. Tuoresalaatti.

 

Maanantai: Ruskea jauhelihakastike ja makaronit, tuoresalaatti.

Tiistai: Kanarisotto, tuoresalaatti.

Keskiviikko: Lihapullat ja muusi, tuoresalaatti.

Torstai: Kanaviilokki ja riisi, tuoresalaatti.

Ostoslista:

• 2 kpl Reissumies 705g Täysjyväruis rleipä, Oululainen 2,34€
• 2 kpl Sipuli ~0,39€
• 3 kpl Paprika Punainen Irto ~1,38€

• 1 kpl Kuohukerma, Kotimaista 0,79€
• 4 kpl Kotimaista 1l kevytmaito, Kotimaista 2,80€
• 1 kpl Tuorehiiva 50g leivinhiiva, Suomen Hiiva Oy 0,17€

• 2 kpl Yleisperuna, Kotimaista 2,92€
• 2 kpl Jäävuorisalaatti Pak ~3,59€
• 8 kpl Tomaatti Suomi ~2,86€
• 8 kpl Käyrä Kurkku ~5,41€

• 1 prk cheese Sauce, Rainbow 1,29€
• 1 kpl Tex Mex Taco sauce, Rainbow 0,95€

• 2 kpl Xtra Tortilla wraps 8 kpl/280 g, Coop Trading A/S 1,98€

• 1 kpl Kookosmaito, Rainbow 1,39€
• 1 tlk Ruskeat pavut, Rainbow 0,89€

• 1 kpl Flora 400g Kulta margariini 80%, Flora Kulta 1,19€

• 1 kpl Hyvä suomal arki juustoviip e500g, Valio Oy 2,98€
• 1 kot Kotimaista M10 580g vapaan kananmuna, Kotimaista 1,39€

• 3 kpl Kotimaista 700g N jauheliha 17%, Kotimaista 15,87€
• 1 kpl Jyväbr n1,3kg Yrt-pippmau Kokon Br, Ei merkkiä ~6,47€
• 4 kpl Kotimaista 300g Mton Br Fileesuik, Kotimaista 10,20€
• 2 kpl Mar Br koipireisi, Kotimaista 3,78€

• 1 kpl Keiju 0,5l Rypsiöljy, Keiju 1,84€

• 1 kot Kaurahiutale, Kotimaista 0,69€
• 1 pkt Pitkäjyväinen riisi, Rainbow 1,39€
• 2 kpl MP Tumma Makaroni 400g, Myllyn Paras 0,46€
• 1 kpl Erikoisvehnäjauho 2kg, Rainbow 0,71€

• 1 kot Kanaliemikuutio 120g, Rainbow 0,69€

• 1 pss Apetit 200g Herne-maissi-paprika, Apetit 0,58€

• 1 kpl Toilet paper 3-ply, Rainbow 2,19€

• 2 pss Lauantai 150g makeissekoitus, Malaco 2,90€ 
• 5 kpl Banaani, Chiquita ~1,29€
• 8 kpl Omena Lobo ~1,20€
• 9 kpl Satsuma

Yhteensä: 84,97€

 

Tähän lisätään vielä 2pkt liberovaippoja, tarjouksesta Tokmannilta, n. 16e yhteensä.

Tässä siis ruokalista ja ostoslista. 

Huomasin nyt kirjoittaessa, että suunnitelmani tämän toteutuksen suhteen olikin hieman kehnompi, kuin tajusin odottaa. Hion siis seuraavan viikon tätä ideaa ja otan myös toiveita avosylin vastaan! Toivon, että jollekkin toiselle on tästä apua. Jos ruokavaliosi sallii samat tuotteet, kuin meillä, kokeile tämä viikko, tällä listalla. Helpottaako stressiä? 

 

 

En pelannut tänäänkään. <3 

Itkun pidättelijästä itkun suurkuluttajaksi. Koska me voidaan!

Katsoin facebookissa kuvaketjua, jossa oli kuvia itkevistä naisista ja tytöistä.

Kuvissa oli erillaisia kertomuksia siitä minkä takia itketti. Toisilla naisista valui ripsivärit poskilla, toisilla ei ollut meikkia ollenkaan. Joku kertoi yksinäisyydestä, toinen sydänsuruista, kolmas paniikkikohtauksista. Kaikilla oli joku oma tarinansa. Mutta yhteistä näillä oli, että kaikki itki. Kaikki halusivat saada sen pahanolon pois, pahanolon joka sisällä velloi.

Oma itku.

Itse oon aina ollut itkunpidättelijä. Jo ala-asteella multa löytyi huoneesta lappu, jossa luki: muista hymyillä.

Ajattelin, etten kelpaa kellekkään, jos itkenkin. Jossen naurata muita. Pikkuhiljaa opin asiaa, mutta itku muiden edessä oli edelleen hankalaa. Se oli merkki heikkoudesta. Siitä, etten kestäkkään kaikkea mitä elämä eteen tuo ja eihän se käynyt! Pelkäsin myös itkemällä tekeväni liian ison asian huolestani, enkä tahtonut joutua selittelemään kellekkään. Tahdoin vain itkeä.

Itku helpottaa.

Olen oppinut itkun tärkeyden. Itku helpottaa stressiä, itku helpottaa ahdistustani. Itken, kun suutun, itken kun suren.

Yhtenä viikkona olin ollut taas useamman päivän hieman itkuinen. Mieheni rupesi pohtimaan poikkeuksellista käytöstäni ja kysyi, miksi itken? Kerroin olevani väsynyt. Kysyin itse tarkennusta asiaan ja hän poikkeuksellisesti suoraan kysyi: ootko pelannut? Mä katsoin häntä ja sanoin, itken just siks, ettei mun tarvitsisi pelata.

Minä ja itku.

Itku on ihana asia nykyään mun elämässä. En enää häpeä sitä. Se auttaa mua. Kun tuntuu, että mua väsyttää, mikään ei toimi, mä itken. Kun meillä on riitaa, mä itken. Itkun jälkeen pystyn nähdä asiat hieman selkeämmin, eikä se tarkoita maailmanloppua. Se ei myöskään tarkoita alistumista, se tarkoittaa sitä, että saan suurimman terän pois.

Hassua. Nyt vasta itse tajusin. Toisaalta harmittelen vauvan itkuisuutta ja toisaalta kehunkin itkun ihanuutta. Oman kokemuksen kautta onkin helppo oppia. Kuitenkin koen vauvan itkuisuuden erillailla, koska tähän on aina vanhempana vastattava ja se ja asian neuvottomuus ehkä se raskaus onkin. Ei pelkkä itku.

Missä tilanteessa itse oot viimeksi itkenyt?

Osaatko itkeä muiden edessä?

Loppuun lausahdus, jonka edesmennyt isomummoni aina tapasi sanoa itkiessään: Itku-Iivarit kaikki itkekää.

En pelannut tänäänkään <3

Miksei yksinäisillä voi olla semmoista magneettia kaulassa, joka imee itseensä toisten yksinäisten magneetteja?

Esikoisen vauva-ajasta muistan lämmöllä meidän sen aikaisen asuinpaikan äitien yhteiset vaunukävelyt. Meillä oli eri-ikäisten äitien porukka. Sovittiin joka viikko tapaamisaika ja -paikka josta lähdettiin kiertää tuttua ympyrälenkkiä. Se oli hetki, jolloin vain turistiin, sai jakaa mietteet vauvoista, omasta elämästä, mitä vaan oli mielessä. Meillä oli myös tapana noin kerran kuukaudessa kokoontua aina jonkun luona kahvittelemassa ja syömässä. 

Siitä on kuitenkin jo yhdeksän vuotta ja asuimme tuolloin eri paikkakunnalla. Nyt viimeisimpinä vauva-aikoina oon pitkään tuntenut yksinäisyyttä. Tietenkään en oo täysin yksin ollut, koska mulla on ystäviä, mutta yksinäisyys on ollut läsnä. Monesti kaivannut kaveria päiviin, kun olen lasten kanssa kotona. Ahdistuneisuuden ja masennusten vuoksi mun on tahdosta huolimatta ollut tosi hankala solmia uusia ystävyysuhteita. Monta mahdollisuutta uusiin ystävyysuhteisiin on ollut, mutta ahdistus iskenyt, kun on pitänyt ruveta enemmän sopimaan jotakin.

Kuitenkin toissa päivänä sateessa 2veen ja vauvan kanssa, mä päätin, etten enää tahdo tuntee yksinäisyyttä! En enää jaksa sitä, että suurimpina osina päivistä mun lähes ainoa aikuiskontakti on mieheni. Haluun kavereita, huoletonta vastavuoroista keskustelua. Ajattelen myös niin, että syksyn pimetessä on pimeys helpompi kestää, kun ei joudu kestää henkisesti yksin.

Miksei yksinäisillä voi olla semmoista magneettia kaulassa, joka imee itseensä toisten yksinäisten magneetteja?

Laitoin mun paikalliseen facebook -ryhmään viestin, jossa peräänkuulutin muita kotiäitejä ja heidän arkipuuhia.Asetin kysymykseni hyvin varovaisesti, jotta tarpeenvaatiessa olisin voinut vielä paeta ja todeta etsiväni nyt vain tekemistä lähiseuduilta, en seuraa. :D Oikeasti kuitenkin seuraa sain. Huomasin viestin laitettuani, etten todellakaan ollut yksin. Moni kotona oleva äiti tuli jakamaan tunteeni. Osa jo työelämässäkin oleva jakoi sen. Kaikki asutaan samassa kaupunginosassa, kaikilla lapsia ja silti yksinäisiä

Ja arvatkaa!

Eilen sitten pitkästä aikaa kävin aikuisten ja lasten kanssa vaunukävelyllä! Voi vitsi miten voikaan lyhyt kävely virkistää. Aikuista seuraa, sama elämäntilanne ja läheltä! Ei tarvitse pohtia tarkkaa aikatauluja, ei katsoa bussiaikatauluja. Nyt meillä on äitien messenger-ryhmä, jossa pystytään jutella niitä näitä ja sopia tapaamisia. Vitsi oon niin ilonen! Kyllä kannatti olla rohkea, kyllä kannatti poistua mukaavuusalueelta, koska tää onki vielä mukavampaa!

Miten tän saisi niin, ettei kenenkään tarvis olla yksin, joka ei sitä halua? Miten me voitaisiin kehittää meijän ympäristöjä niin, että huomattais ne yksinäisetkin. Oon joskus kuullut semmosesta äitien tinderistä, mutta sekin on aika rohkeiden paikka, mielestäni. 

Miten sä hoidat omia ystävyyssuhteitasi?

Tuntuuko yksinäiseltä? 

Vai pystytkö pitää hyvässä balanssissa arjen ja ystävyyssuhteet? 

Kerro sun vinkit!

En pelannut tänäänkään. <3

Synnytyspettymys, imetyspettymys ja suuritarpeinen vauva. Osa 3/3

Kaikesta itkuisuudesta pääsemme imetyspettymykseen.

Imetys historiaa

Aikaisemmat kolme lasta olen kaikki imettänyt. Esikoista noin 10kk asti, mutta kaksi sen jälkeen yli 1 vuotiaiksi. Imetys oli siis itselleni itsestäänselvyys. Rakastan sitä, kun vauvan itkiessä sain hänet nostettua rinnalle ja siihen rauhottui. Sohvalle hautumaan ja imetysmaratonit kestivät melkein toistatuntia. Pidin siis imetystä itsestään selvyytenä. Onnistui ennenkin, miksei nytkin.

Mutta erillaista oli nyt.

Tämä vauva on viimeisemme, joten kaiken muun opettamisen lisäksi on hänen opetettava tämäkin. Mun maito ei riitäkkään. Pidän vauvaa mahdollisimman paljon rinnalla. Jatkuvasti. Silti painokäyrä vaan laskee. Vauva huutaa rinnoille, jää huutavaksi imetyksen jälkeen. Painokäyrä laskee edelleen, joten kyse ei ole vain temperamentista.

Kyyneleet valuu. Mikä mussa on vikana? Mikä mun ja vauvan tiimissä on vikana? Miks kaikki menee näin.

Mietin kaikki ratkaisut tiheänimun kaudesta, ehkä hampaat, ehkä korvatulehdus. Ei ollut korvatulehdusta. Annoin pullosta korviketta. Vauva tyytyväinen syönnin jälkeen. Olo on inhottava. En kuitenkaan hyväksynyt tätä. Pohdin, että maitoni kyllä riittää, kun tarpeeksi imetän. Niinhän kaikkialla sanotaan.

Pettymys

Lopulta tajusin, että nyt on se hetki, jolloin mun täytyy myöntyä. Mun täytyy heittää mun vuoden äiti -palkinto kriteerit pois. Mun täytyy kuunnella mun vauvaa. Olkoon vaan, että rinnoistani rupeaisikin tulemaan maitoa enemmän. Hyvä sitten. Mutta nyt mä annan osittain äidinmaitoa ja osittain korviketta.

Mä itkin. Mies yritti piristävästi jutella. Mutta eihän se auta. Pettymys on mun sisällä. Alan jo maalailla kuvia siitä, pystynkö ikinä edes olemaan hyvä äiti vauvalleni, kun nyt jo meidän keksinäinen suhde on näin vinksallaan. Ihan erillainen, kuin aikaisemmin.

Muutosten aiheuttama epävarmuus.

Tämän kaiken erillaisesti menneiden tilanteiden jälkeen minulle on tullut menettämisen pelko. Samanlaista ei ole ollut muiden lasten kohdalla. Nyt maalailen kauhukuvia jo valmiiksi. Melkein itken jo valmiiksi, koska rupean pohtimaan mitä olisi voinut käydä. Monia muitakin tilanteita eri lasten kanssa on nyt noussut esiin, joissa mulla iskee menettämisen pelko.

Nyt vauva-aikana olen tietoisesti enemmän läsnä, mutta myös uusia tapahtumia on sattunut paljon. Olen tajunnut elämän sattumanvaraisuuden.

Miksi kerroin tämän kaiken.

En tiedä. Halusin avata mun tän hetken arjessa olleita kulmakiviä. Mitä kaikkea käyn päänsisällä. Miten asiat on itselle isoja, vaikka jollekkin pieniä. Pitää muistaa omien ajatusten tärkeys, eikä unohtaa itseään. <3

En pelannut tänäänkään. <3

Synnytyspettymys, imetyspettymys ja suuritarpeinen vauva. Osa 2/3

Pääsimme kotiin. 

Onneksi mieheni oli aloittanut lomat jo aikaisin, niin hän pystyi hoitamaan isommat, kun itse hauduin vauvan kanssa sängyssä. Vointini mukaan myös kävelin, mutta kipeetä teki.

Pian vauvamme rupesi näyttämään todellista temperamenttiaan. 

Kun minä nousin sängystä tai hänet laitettiin rattaisiin ulkoilun vuoksi, alkoi huuto. Mieheni isyysvapaiden loputtua oli meidän liikuttava myös ulkona, joten naureskellen lasten kerhokavereiden vanhemmille totesinkin, että "täältä me tullaan, ettei keltään vaan jäis huomaamatta." Naurattiko mua oikeesti? No ei. Tilanne oli mulle uusi. Meidän muutkin vauvat olleet toki vauvojenlailla läheisyyden tarpeessa, mutta kukaan ei ole ollut näin suuritarpeinen. Sain kantoliinan siskoltani. Oi sitä ihanaa helpotusta. Vauva nukkui, kun liikuimme. Vaunut olivat mukana kassien vuoksi, muuten vauva kulki liinassa. Yhdessä hikisinä, mutta tyytyväisinä.

Kokemuksen jakaminen.

Kokemuksistani puhuin monelle. "Meillä vauva vähän huutelija, ei oikein pysty mitään tekemään kotona." Monet kuuntelivat. Välillä musta tuntui, että valitanko nyt turhasta. Ristiäispäiväkin, kun koitti. Mun paljon itkeväksi vauvaksi kertomani vauva olikin ihan hiljaa. Hän nukkui tyytyväisenä kierrellen sylistä toiseen. Tällöin joku totesi minulle, että eihän tämä huuda, huumorilla. Siihen osasin vielä silloin todeta, että saa esittää muille, ei haittaa. Olkoot vaan vieraskorea. Mun ei tarvitse todistella kellekkään. Ihanaa huudotonta.

Mutta nyt, vauva on kasvanut. Hetken oli välissä jo rauhaisampi aika, mutta flunssailujen jälkeen on päivähuutamisten lisäksi tullut myös yövalvomista. Vauva on erittäin sosiaalinen, hymyilevä ja jutteleva, kun hänen kanssaan pölpöttää ja hölpöttää ja häntä ei väsytä. Mutta kun iskee väsymys tai minun täytyy tehdä muille ruokaa tai auttaa muita lapsia, teen sen yleinsä huudon säestämänä. 

Nyt ensimmäisiä kertoja olen kokenut (Kokemushan on minussa, ei kenessäkään muussa, vaan minussa ja minun tunteissani) vähättelyä. "Kovin on hymyilevä vauva. Niin naurava. Ai että." Mä oon väsynyt. Mä tiedän, että se on hymyilevä ja hölpöttävä vauva, mutta uskothan, kuulethan sä, että mua väsyttää. Kotona se huutaa. Näinä hetkinä mua on jo ärsyttänyt tämä vieraskoreus. Siksi, koska rupean itse helposti mitätöimään omaa tunnettani. "Ehkä mä sitten vaan liiottelen. Enkö mä nyt kestä vähän vauvan itkua..." 

Palaan kuitenkin pian todellisuuteen. Joku voi selvitä kovemmastakin huudosta, mutta mua väsyttää ja kaipaan tukea jaksamiseeni.

Jos luoksesi tulee väsynyt äiti älä koskaan:

• Vähättele hänen kokemustaan. Mitä se on sinulta pois, jos tuet häntä siinä, vaikka näkisitkin asian täysin erillailla. Se on hänen kokemuksensa.
• Totea, että itsehän ne lapset teit. Tottahan se on, ainakin osaksi, sillä lapsi on lahja. Mutta biologisesti kyllä, itsehän niin. Mutta tarkoittaako se sitä, etten saa valittaa.
• Sano äidin itse aiheuttavan sen itkun. Tarkoitan siis sitä, jos äidillä on kylään tultaessa jumppapallo mukana, koska tietää lapsen siinä sylissä viihtyvän, älä totea hänen itse tekevän lapsesta vaativan. 
• Vähättele vanhemman kiirettä kotiin. Keskustelin siskoni kanssa asiasta. Kun hieman itkevän vauvan kanssa äiti rupeaa hieman hermostuneena pakkaamaan tavaroitaan ja tekemään lähtöä. Älä vähättele. Kyse ei ole siitä, mitä itku on sillä hetkellä. Kyse on siitä mitä se itku tulee olemaan ja siksi tahtoo kotiin, mieluiten heti.

Varovaista vertaistukea.

Tapasin bussissa äidin, jolla oli myös huutava vauva mukana. Rupesin hänelle juttelemaan. Kerroin myös itsellä olevan lisäksi kolme lasta, jotka olleet erillaisia. Tämä äiti sanoi minulle kysymyksen: "Ai, eikö tää aina oo tämmöstä?" Nyt vasta tajusin miettiä kysymystä enemmän. Sanoessani esikoisäidille, että ei ole, tämä on mulla ollut ainoa. Viestinkö mä enemmän tukea vai sittenkin huolta? Huolta siitä, että hänen suuritarpeinen vauvansa onkin toisenlainen, kuin jotkut muut? Hän oli ilmeisesti ollut ihanasti vauvakuplassaan, ilman tietoa ja painetta muista.

En pelannut tänäänkään <3

Synnytyspettymys, imetyspettymys ja suuritarpeinen vauva. Osa 1/3

Mä kirjoitan tätä nyt kovin väsyneenä. 

Tahdon antaa sormien viedä tekstiä. 

Tahdon jakaa ja kirjoittaa tän, jospa joku muu olisi joskus kokenut samoin. Ja ylipäätänsä, tahdon purkaa asian. Käsittelen teksteissäni yleinsäkin mielenhoitoa, nämä kolme liittyvät kohdallani siihen erinomaisesti. Tekstini saattaa olla alaviereistä, koska koitan kirjoittaa sitä kieltämättä tunteitani, yrittämättä kiilottaa kuvaa. 

Kirjoitan tämän tekstini kolmessa osassa, tämä on osa yksi.

Aloitan synnytypettymyksestä. 

Olin raskausviikolla 41, kun minulle täysin itselle yllättävästä syystä selvisikin, ettei mahdollinen alatiesynnytys onnistuisikaan. 

SIIS TÄH.

"Oon tätä ennen synnyttänyt kolme lasta onnistuneesti alateitse. Mikä tää juttu nyt on, en mä tätä ollut suunnitellut!"

Supistusten alkaessa tunsin jo sen saman tutun jännityksen, mikä on ollut aikaisempien kanssa. Mutta tässä mukana oli huoli. Huoli siitä, etten saisikaan nyt edetä tuttua tapaa. Supistukset alkoivat neljältä aamuyöstä, seitsemältä aamulla olin sairaalalla. Supistukset olivat säännöllisiä ja kipeitä, mutta normaalisti olisin vielä pystynyt kotona odottamaan. En nyt. Jouduinkin kiireelliseen sektioon kello 11.00. 

Pelko oli läsnä.

Pelko tuntemattomasta. Mitä on sektio? Miten se tapahtuu? Sattuuko mua? Miten sen jälkee? Muistan yrittäneeni päivystyksessä kysellä, että mitä nyt tapahtuu. Kuitenkin hoitajalla oli kovin kiire. Ymmärrän sen, mutta itse olisin toivonut pysähdystä rinnalleni. Leikkaava lääkäri tuli keskustelemaan kanssani, mutta hänkin otti enemmän asiakseen pohtia raskausdiabeteksen jälkihoitoa synnytyksen jälkeen, kuin mun pelkoani. 

Leikkaussalissa onneksi kaikki olivat läsnä, anestesialääkäri herätti välitöntä luottamusta ja hoitajat, sekä leikkaava lääkäri vaikuttivat kaikki tietävän mitä tekevät. Minulle vastattiin kaikkeen mitä kysyin, kaikki olivat minua ja vauvaa varten. Kuitenkin puudutusta pistettäessä itkin hiljaa mieheeni päin. Pelotti.

Tyhjä syli.

Sektio sujui hyvin, mutta synnytyksen jälkeen vauva vietiin isän kanssa lääkärin tarkastuksiin. Itse jäin yksin sänkyyn ommeltavaksi. Vauva esiteltiin minulle, oli tutun näköinen, sitten se lähti pois. Olin tunnoton, joten onneksi kivuton. Huomasin heti päässäni sulkeutuvan jonkun. Mulla sulkeutui joku tunnesolu. Mä en halunnut ajatella sitä, että mun vauva meni muualle. Mun oli vaan nyt selvittävä tästä leikkauspöydältä, vahvana.

Menin heräämöön, johon hetken kuluttua saapui puolisoni. Vauva oli vielä hetkeksi jäänyt ylös, mutta pääsisi luokseni, kun olisin siirtymässä heräämöstä pois. Ai mikä vauva? Kukaan ei ollut tullut mun rinnalleni synnytyksen jälkeen. Mies näytti kuvia uudesta perheenjäsenestämme. Taas tunnistin niistä kyllä lapsen omaksemme, mutta muuta en tunnistanut. En uskaltanut ajatella mitään. Eihän mulla ollut vielä vauvaa ollut sylissäkään.

Neljäs, mutta uusi vauva.

Lopulta sain vauvan syliini. Ihmettelin. Sektion jälkeen olin kuitenkin niin kivuissani ja vaikea liikkua, että jouduin pyytämään kätilöä aina nostamaan hänet syliini. Mikä vauva tää tämmönen. Ja mikä äiti minä olen, kun en yksin pysty edes omaa vauvaani hoitamaan. Kivut olivat lääkkeistä huolimatta kovat. Olimme vauvani kanssa aika yksin osastolla, huoneessamme oli kyllä huonetoveri, mutta hoitajia ei luonani paljoa käynyt, ellen itse pyytänyt. Olinhan jo konkariäiti. Mutta ensimäistä kertaa sektiolla synnyttänyt. Ensimäistä kertaa elämässäni leikkauksessa ollut.

Jo synnytyssairaalassa vauva näytti temperamenttiaan. Imetys oli hankalaa ja helpompi oli vain laittaa tutti suuhun kuin rinnalla antaa vauvan raivota. En osannut pyytää apua, koska aikaisemmin imetykseni olivat onnistuneet mutkitta. Nyt minua vain sattui vartaloon, enkä osannut ajatella imetyksen alkaneen huonosti. Onneksi eteeni sattui sairaanhoitaja, joka osasi minulle täysin neuvoa, kuinka saan vauvan imemään. Vihdoin saatiin maito nousuun, mutta huutoisaa oli silti.

Vielä tänäänki, 4 ja puoli kuukautta synnytyksestä, katsoin suihkun jälkeen leikkaushaavaani. Ihmetellen. Ihankuin olisin yrittänyt unohtaa koko haavan olemassaolon. Kuinka suuri tunnelasti voikaan kohdistua vain yhteen haavaan. Jatkan asian työstämistä. Pikkuhiljaa.

En pelannut tänäänkään. <3

Uusien muistojen luomista, vanhojen muistojen rinnalle. Osa 1. Tonttu Toljanteri.

Tiedättekö mikä on tänään mun homma. 

Mun homma on tänään, syyskuisen sunnuntain kunniaksi lukea Tonttu Toljanteri ja Joulupukin salainen tehtävä. 

Tiedättekö miksi?

Viime joulun aika mulla meni enemmän tai vähemmän pelien seurassa ja silloin myös joka päivä luettiin lapsille iltasatu joulukalenterina tätä kirjaa.

Nyt mä haluan tehdä tälle kirjalle jo etukäteen uuden muiston. Muiston siitä, että luen jokaisen päivän ilman pelejä.

Ei saa elää pelossa pelipirun suhteen, mutta silti olen tälläisiä tietoisia järjestelyjä tehnyt. Se helpottaa mua, mun tulevaisuuden odottelua.

Tahdon mun tän syksyn olevan pelitön ja myös ihanan joulunajan tahdon täysiä fiilistellä Joulua ! <3

Joulu on ihmisen parasta aikaa. :)

En pelannut tänäänkään <3