sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Minimies 3vee, onnistuin autokakussa, ainakin tarpeeks!


Tapaninpäivänä mein ihana pieni poika täytti 3vee.
Niin ihana pieni herrasmies, joka rakastaa autoja, siskoja, sekä äitiä ja iskää. Pieni poika, joka niin kovin herkkänä ja uteliaana tutkii maailmaa. Ihan käsittämätöntä, että tää minimies täytti 3v.








Tänään me taas juhlittiin tätä mun puolen sukulaisten kanssa, ihanalla porukalla! <3
Mein herralla oli tarjottavien suhteen vain yksi toive. Tää oli autokakku. Jaiks. Tykkään leipoa, mut sokerimassa on mulle ihan vierasta! Kuitenkin tää ihana toive mun oli toteutettava. Mä siis rupesin toimeen. Tilanne oli se, että mun siskoni ois mua auttanut ja neuvonut, mut jääräpäisenä mulla oli niin kova tahto ja toivo onnistua, joten kieltäydyin ottamasta apuja vastaan.









Mä onnistuin!
Ei se oo ammattilaisen tekemä, eikä se oo siloinen, mutta se näyttää autolta!! Jee!!









Muutenkin oli ihanat pikkukekkerit ja huomenna mennään kotiin juhlimaan uuttavuotta. <3





En pelannut tänäänkään. <3

Ei kukaan saisi tietää, jos vähän pelaisinkin. Ihan vähän vaan.

Mulla on ollut hämmentävä viikko. 
Ei sillä, että olis tapahtunut mitään Jouluviikosta poikkeavaa, mutta mulla on ollut pelihimot. Poikkeuksellisesta tässä on ollut se, että himo on tullut peräkkäisinä päivinä!



Miksimiksimiksi?
Oon yrittänyt pysähtyä ja pohtia, mutten oo yhtään saanut kiinni miksi! Oon yrittänyt rauhoittua mahdollisimman hyvin ja kuunnella itseäni, mutten oo yhtään päässyt käsiksi syihin.

Pyhinä kaikki on ollut tosi hyvin, on ollut aikaa puuhailla perheen kanssa, oon saanut levätä.

Kuitenkin oon useamman kerran havahtunut pohtimasta pelaamista. Pohtinut sitä nimenomaan sillain, kun se ois vaan ihanaa just siihen hetkeen. Kuin haluisin paeta jotain, mutta mä en nyt vaan itsekkään tiedä, että mitä.



Ei kenenkään tarvii tietää, jos vähän pelaisin.
Jos ihan vähän vaan pelaan. Ei kukaan huomaisi, tilitiedotkin on ihan mun omaa luettavaa, ei mun tarvii kertoa kelleen. Ei mun tarvii blogissa asiasta kirjottaa. Niinpä, ei mun tarviskaan. Ei mun tarvis kellekkään kertoa. Paitsi itelleni. Itteäni mä en vaan vois huijata ja jos mä pelaisin, mä pettäisin itseni pahemman kerran. 

En pettäis miestäni, en terapeuttiani, en teitä lukioita, teille mä sen varmasti voisin vielä jotenkin selittää. Mutta mä pettäisin itteni, joutuisin alottaa koko prosessin alusta, kohta mulla on vuosipäivä, 1vuosi pelaamatta, joutuisin senkin alottaa ihan alusta!  Ei.





Miksi mä sitten kerron tän sulle?
Voisinhan mä vaan kirjottaa siitä, kuinka nykyisin oon niin vahva ja ikinä ei enää tee mieli pelaa. Voisin vaan kirjottaa, kuinka ihanaa on pelitön elämä. Mutta mä halusin kirjottaa tän, koska mä nimenomaan tahdon olla nykyään vahva. Ja vaan hyväksymällä mä myös pysyn vahvana.


Mä selviän näistä himoista, hyväksymällä sen ja pitämällä mielessä, että tähän pelihimoon mä en voi kuolla. Mä tiedän kokemuksesta, että tää tulee aallottain ja kun mä vaan nyt jaksan olla minun puolella, niin pian se himo on taas poissa.





Kiitos, kun luit. Tän ulostuominen helpotti mua. Nyt on jo kevyempi olo. Toivottavasti säkin sait tästä jotain. <3




Huomenna juhlitaan mein pientä poikaa, 3veetä! Yrityksenä mulla tehdä autokakku, raportoin tänne sitten, onnistuinko! :D 




En pelannut tänäänkään. <3

maanantai 24. joulukuuta 2018

Voimabiisi Joulukalenteri. Luukku 24. Voisinpa pelastaa koko maailman riippuvuuksilta.


Oon nyt muutaman kerran tahtomattani vahingossa lukenut keskusteluja, joissa puhutaan casinoilla pelaamisesta. 
On keskusteltu voitoista ja on keskusteltu bonuksista. Periaatteessa täähän on ihan ok, mutta mulle, joka oon toipuva peliriippuvainen, tämmöset keskustelut rupee välkyttää heti punasta valoa.


Ensinnäkin niitä keskusteluja lukiessa mun pitää olla tosi tarkkana ja kuunnella itteeni tosi tarkkaan, koska monesti niissä keskusteluissa on semmoinen sävy, joka helposti herättäis addikti-minää. Esimerkiksi nyt Joulujärjestelyjen alla huomaan mun mielen olevan herkempi.



Toiseksi mulla iskee paniikki, että kaikki pitäisi pelastaa. Rupeen heti ihan ylipohtimaan toisten pelikeskustelua.


Oon nähnyt ja kuullut tästä riippuvuudesta jo niin paljon, että mun todellisuudessa ja omassa kuplassa, Casinopeleissä ei oo enää mitään jees. Ja kun ajattelen näin, rupeen myös pohtimaan mitä mä voisin tehdä, ettei kenekään tarttis pelata, kukaan ei haluais pelata, edes huvinvuoks. Miten voisin vaan pelastaa kaikki edes mahdolliselta turmiolta, miten voisin auttaa, ettei kenekään tarttis tuntee sitä samaa epätoivoa, mitä itsekkin tuntenut.



En mä voi ketään pelastaa.
Mä tiedän sen varsin hyvin, mä tiedän, että se on totuus, mä en voi ketään pelastaa. Mä en voi estää ketään joutumasta samaan tilanteeseen, kuin itse oon ajautunut. Mä en vaan pysty. Se on kaikki itsessä. Se on kaikki meissä itsessä.



Muistele itseäs teininä.
Sanoiko sulle koskaan vanhemmat mitään kokemuksen syvällä rintaäänellä? Jotkut asiat tietenkin poimi niiden puheista, vanhempia kunnioitti ja heitä totteli, joskus. Mutta jotkut asiat oli vaan koettava itse. Ei auttanut äidin sanat rentusta pojasta, ei auttanut, ne sydänsurut oli vaan tunnettava itse.


Sama on tässä. Mä pohdin itseäni, pohdin omaa riippuvuuttani. Mä haluaisin kommentoida niihin keskusteluihin jotain, mä tahtoisin osallistua keskusteluun. Mutta mä en osaa. Mä en osaa osallistua siihen ilman töksäytystä, mä en osaa kommentoida ilman ylilyöntiä. Koska tässä keskustelussa kukaan ei ilmaissut pelaavansa liikaa, kukaan ei pyytänyt apua pelaamisen lopettamiseen.


Mun täytyy siis vain hengittää, antaa elämän viedä. 
Tietää se, että mun kirjoitukset ehkä saavuttaa ihmisen, kun se tarvii tukea tai tässä ryhmässä.



Loppujen lopuksi, maailmaa en voi pelastaa kaikkien muiden puolesta. Kaikkien on koettava omat oppimiskivensä, onnistumisensa ja tunneopettelut. Vaikka kuinka ihanalta se tuntuisi, niin kaikkien taakkaa ei voi kantaa. Voin vain jakaa oman kokemukseni, olla täällä, jos tulee kohta, jossa ehkä pystyn tukeani antamaan. <3




LUUKKU 24



Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan





En pelannut tänäänkään. <3

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Voimabiisi joulukalenteri, Luukku 21

LUUKKU 21




Anna Puu - Mestaripiirros




Ounou. Nyt kävi mulle joulukiireissä aika nolosti! 


Noh, ei vaivuta epätoivoon ja yritän olla itselleni armollinen. Hyväksyn siis sen, että nyt olin pikkasen hosulin. :D vai mikä olisikaan oikea sana, henkilölle joka näin unohtaa joulukalenterin.


Mutta muistatteko pienempänä, jos joskus oli vaikka pari päivää Joulukuussa pois kotoa ja sitten, kun vihdoin saapui takaisin kotoin, saikin avata KAKSI LUUKKUA! Ai vitsi. On meillä kissanpäivät. Tänään onkin siis kolme luukkua!



Ootteko yhtään kuunnelleet näitä biisejä? Ollaanko yhtään samalla aaltopituudella? :)



Mitäs me mestaripiirrokset.
Tän päivänen biisivalinta on yleinsä sellainen, jonka monet valitsevat lastensa yhteydessä, mutta tässä tilanteessa en ajatellut lapsia. Mitä jos kuuntelisitkin tämän niin, että biisi kertoisikin sinusta? <3 Sinusta ja minusta, mestaripiirroksista.





En pelannut tänäänkään. <3

torstai 20. joulukuuta 2018

Voimabiisi Joulukalenteri. Luukku 20. Parempi överi, ku vajari.

LUUKKU 20



Tammela 33100 - Sä teit minusta vanhan naisen



Vuosia tää on ollut mulle mieli biisi. Taaskaan ei kannata kuunnella kirjaimellisesti, jossei kolahda. 

Kuuntele se purku, kun toinen saa surunsa, katkeruutensa ja vihansa ulos. Tai sitte kuuntele kirjaimellisesti, jos se kolahtaa. Ole onnellinen, että nyt oot siinä tilanteessa, kun oot kohti minuutta. <3




"Maalaan sut avomerelle ilman pelastusrengasta." 




Ja kun ajatukset ei ketään satuta, se on tässä biisissä ihanaa ja aitoa, vähän överiäkin. :)





En pelannut tänäänkään. <3

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Voimabiisi joulukalenteri. Luukku 19

LUUKKU 19






Kaija Koo - Kaunis, rietas, onnellinen







Tää ei liene tarvita selityksiä.






" Mä voin luvata, 
et aina lopulta,
 sä selviit mistä vaan."






En pelannut tänäänkään. <3

tiistai 18. joulukuuta 2018

Voimabiisi Joulukalenteri. Luukku 18


LUUKKU 18



Chisu - Saaliit



Jostain syystä mulle tuli tää biisi nyt mieleen. Ei henkilökohtaisesti kirjaimellisesti itseäni koske, koska olenhan naimisissa. Mutta tsemppibiisiksi erittäin hyvä. Jokaisen pitäisi tietää oma arvonsa. <3 

Monesti sitä itse luulee haluavansa jotain, koska se on vaikeasti saatavilla. Lopulta kuitenkin tajuaa, ettei se luopuminen niin vaikeaa ollutkaan. Se oli vain pakkomielle, haaveili jostain, mitä ei ehkä ollutkaan.



En pelannut tänäänkään. <3

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukalenteri voimabiisit: Luukku 17


LUUKKU 17



Elastinen feat. Sami Hedberg - täytyy jaksaa



Välillä puuduttaa ja tekis mieli vaan heittää hanskat tiskiin ja sanoo fuck it.



Ja jos joku toinen vielä siihen jotain kommentois, et nyt vaan kuule sun täytyy tsempata, ni tekis mieli nostaa keskari pystyyn.


Kuitenkin on totta, että jos jotain haluaa, pitää myös itse antautua ja tehdä asioita. Mä saatan myös välillä hyräillä tätä biisiä, nyt vaan täytyy jaksaa. Mä saan itkee, mä saan huutaa, mä saan nauraa, mutta mä en itseni vuoksi saa luovuttaa ja pelata. <3





En pelannut tänäänkään. <3

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukalenteri voimabiiseistä: Luukku 16.


LUUKKU 16



Soul Captain Band - Taistelun arvoinen



Missä ikinä elämäntilanteessa ootkaan, hyvässä jamassa, pahassa jamassa... Kuuntele taas biisi ajatellen se soveltuvasti sun arkees, sun sunnuntaihin.


Mein elämät on taistelun arvoisia, mikä ikinä se taistelu onkaan, mutta jos se vie meitä lähemmäs minuutta, se on todellakin sen arvoinen.



Valoa sunnuntaihin! <3





Piristystä luokoon mein nuupahtunut ja ylikasteltu hyasintti, taistelee taistelee, vaikken ihan oikeaoppisesti sitä osannut hoitaa :D




En pelannut tänäänkään. <3

lauantai 15. joulukuuta 2018

Voimabiisi joulukalenteri: Luukku 15.


LUUKKU 15



Joulumaa



Mun mielestä ihanin joululaulu, joten sopii hyvin myös voimabiisiksi.


Enään vähän aikaa Jouluun ja joka tuutti täyttyy kiireestä ja lahjakasojen vertailusta. Kuitenkin on hyvä pysähtyä, että ei sun tarvii tehdä tai jaksaa, Joulumaa löytyy sydämestä. <3


Ihanaa Lauantai-päivää, toivottavasti se on täynnä armoa ja rauhallista mieltä! <3







En pelannut tänäänkään. <3

perjantai 14. joulukuuta 2018

Voimabiisi joulukalenteri, luukku 14



LUUKKU 14


Anna puu - kohta vapaita


Laulu kertoo oletettavasti parisuhteen päättymisestä, kuinka asiat vaan menivät niin. Mutta se toivo, sama toivo on myös monien muiden vaikeiden asioiden kanssa. 

Se hetki, kun sun on toimittava, sä tiedät, ettet oikeastaan pystyisi siihen tai et haluaisi, mutta tiedät myös sen, että kun sä nyt jaksat, sä olet kohta vapaa.


On niin helppo jäädä siihen tuttuun, myös muissakin, kuin parisuhde asioissa. On niin helppo jäädä paikalleen, koska toimiminen vaan on niin raskasta ja kipeetä. Ja asioiden lopullisuus se, kun joudut todeta, että joku on lopullisesti ohi, se tuntuu liian vaikealta. Surulliselta.


Näistä aiheista olen kirjoittanut:


Kun kuuntelet kappaleen, mieti, miltä tuntuu vapaus? 
Mitä ikinä se onkaan, miltä se tuntuu?



En pelannut tänäänkään. <3

torstai 13. joulukuuta 2018

Voimabiisi joulukalenteri: Luukku 13.




LUUKKU 13.





Kaija Koo – Vapaa





Vapaus.
Oon saanut nyt välillä sen tuntea. Oon välillä tietoisesti tunnistanut itsessäni sen, että mä olen vapaa. Muistoissa mulla edelleen pelit, ne on sielä, mutta mä olen vapaa niistä. Mä en enää tarvii niitä mihinkään. Sen vuoksi tää, mun alusta asti suosikkibiisi, pääs nyt luukuksi 13.



Suosikkikappale, merkitys vain muuttuu.
Tätä kappaletta oon tanssinut huolettomana baarissa 19-vuotiaana kavereiden kanssa, täysin tietämättömänä edes mistään peliriippuvuuden mahdollisuuksista ja muutenkin täysin ulkona pelimaailmasta. Oon tanssinut ja laulanut. 

Tää kappale oli myös sillon mun lemppari, mutta sillä oli sillon eri merkitys, silloin sen merkitys oli enemmän sydänsuruissa, kuten monen muunkin Kaija Koon biisin.


Nyt se on mulle kuitenkin merkki selviytymistarinasta, siitä, että ollaan oikeella raiteella.





”En aijo tuntea pelkoo,
vaik mä pelkään,
et se ei oo musta kii, mut mä luulen,
et ihminen on sitä vahvempi.”




Pelko mahtuu.
Kuten oon teillekkin monta kertaa kertonut, mä pelkäsin syksyn tuloa. Pelkäsin sitä, koska tiesin olevani vaarassa, jos ratkean pelaamaan. Ei siihen kuitenkaan olisi auttanut sanoa, että ”mä en pelkään, en pelkää”, koska se ei todellakaan ollut musta kii. Kieltämällä oisin pelännyt varmasti kahta kovemmin. Mutta mä yritän olla sitä vahvempi, pelko mahtuu muhun.


Mahtuuko sun pelko suhun?


Toivon, että myös sä voit laulaa tätä laulua, edes jonain päivänä jossain. Voit laulaa tätä tanssien, tää kappale saa pirteemmän soinnun. Tää saa hymyn siihen ääneen, valoisan aurinkomaiseman.





”Mun pakoni loppuun juostu on.”




Mutta nyt, sun tehtävä ei oo miettiä tulevaa. Mä toivon nyt, että sä vaan kuuntelet tän biisin ja pohdit mitä se sussa herättää. Anna tunteiden viedä ja herätellä, mein jokaisella tunteella on joku tavote.








En pelannut tänäänkään. <3