 |
| LÄHDE |
Saatiin kihomatovaroitus torstaina. Siis meillä ei kihomatoja, mutta korviin tuli tieto, että niitä taas liikkeellä.
Menin paniikkiin, niinku oon ennenkin sanonut, stressaaminen kulkee mun geeneissä (Lisää täällä).
Aloitin kaiken putsaamisen, pyykkiä kasakaupalla. Kiitos miehen siskolle, jolta saatiin juuri viime viikolla kotiin toimiva pesukone, koska muuten ois ollut pyykkitupavuoron odottelua(Lisää täällä)
Olin koko viikonlopun yksin lasten kanssa.
Viikonloppu piti sisällään
- Hysteeristä käsienpesua, vähän joka vaiheessa.
- Itku silmässä 2veen kakkavaipan tonkimista ja kuvan lähettämistä tutuille. Ettei nyt vaan löytynyt mato!!?? Ei, se oli joku ruoho. Siskonikin totesi "eihän toi oo ees valkonen" no ei ollut niin.
- Sohvan päälliset pesuun ja lakanat siihen suojiksi.
- Kotihousut jalkaa, aina. Vain nukkua sai pelkillä pikkareilla.
- Jokaisen epämääräisen liikehdinnän jälkeen kysely: "kutittiko sua pepusta?? Raavitko peppua?? Kerro!!"
Ja siis oikeesti. Välillä pystyin olla cool, mutta välillä lapsetkin jo huomas, että nyt on sopiva hetki vähä hölmöillä äitin kustannuksella. Meijän kaks veekin nauraen: "joo, matokutitus" ....
Voin myöntää, että mun matopelko meni jo vähän yli, sillä menin lasten kanssa perjantaiaamuna apteekkiin. Kuitenkin apteekkari totesi lääkkeiden oston turhaksi, kun meillä ei niitä matoja ole.
En enää epäile äitiäni ihan kaikessa.
Kun mennään äitille kylään, sielä on sääntöjä:
- Kädet pestään välittömästi sisään tultua.
- Vaihdetaan kotihousut päälle tai jos lyhyessä kylässä niin vain lapset vaihtavat.
- Sohvalla ei istuta ikinä vain pikkareilla.
- Ne kädet pestään saippualla myös ennen ruokailee menoa
- Kaikki ruokapöydässä otetaan ottimilla, siis ihan kaikki! Sipsit otetaan lusikalla, karkit lusikalla, kinkut haarukalla.
- Käsienpesut toki aina ymmärtänyt, pikkareilla sohvalla istumiskieltoa en niinkään. Myös sipsien lusikalla ottaminen on turhauttanut.
Tänäpäivänä, nyt 27-vuotiaana, voin sanoa, nyt mä tajuan!
Kuka kumma tahtois ehdointahdoin muiden närppimiä sipsejä? Varsinkin, jos matojakin on mahis saada kaupanpäälle?
Huh. Kelatkaa. Stressaamalla taas aiheutin vain enemmän hommaa itelleni. Koska niitä matoja ei tosiaan oo meillä ees ollut vielä, mutta taistelun oon jo käynyt. Päässä humisee apteekkarin sanat, ei toimi ennaltaehkäisevästi.
Jos madot siis löytävät meille, on sama rundi edessä.
Tästä onkin hyvä aloittaa syyskuussa tavaranhävityshaaste. Koska matojen kutistus on salee aika paljon vaikeempaa, jos tavaraa on näin paljon, kuin meillä on. Haastetta pitää vielä hieman muokata, joten kirjotan siitä uusiksi, kun olen sen keksinyt.
En pelannut tänäänkään <3
Ai että. Kihomadot.
VastaaPoistaMeillä esikoinen oli siinä iässä, että vaipat oli pääasiassa poissa ja pottailtiin sitten yleisissä vessoissa aina asioilla käydessä ja vessahädän yllättäessä. Itse olin raskaana. Esikoisella oli tapana imeä sormeaan kaikesta kieltämisestä ja varoitteilusta huolimatta ja ikää oli siis noin 2v.
Lapsi alkoi jossain vaiheessa keväällä herätä alkuyöstä parahdellen täyteen itkuun ja sitä jatkui jonkin aikaa. Ehkä joitain viikkoja. En ensin tajunnut mistä on kyse, kunnes eräänä juhannusyönä ihmettelin oman takapuoleni kutinaa.
Kaksi kertaa kävin peilin kanssa kurkkimassa takalistoa huomaamatta mitään. Päätin tehdä harhautuksen ja menin nukkumaan, sammutin valot ja laitoin peilin sängyn viereen valmiiksi yhdessä valon kanssa. Ja seuraavan tuntemuksen tunnettuani nousin nopeasti ja kurkkasin peilin kanssa.
JA TA DAA. Siinä olimme sitten silmätysten madon kanssa.
Oli kyllä sellanen fiilis, että poltanko talon desinfioidakseni, mutta päädyin sitten vaan menemään nukkumaan ja perumaan seuraavan päivän juhannusvieraat. :D
Seuraavat pari päivää meni sitten hulluna siivotessa ja desinfioidessa. Minä ja lapsi syötiin matokuurit ja päästiin sitten madoista eroon. Samalla hankin Stop and Grow-nimistä myrkkyä lapsille sormiin, joka sitten lopetti sormen imemisen kokonaan.
Olihan se aikamoinen homma.
Kyyneleet silmissä saa nauraa, kun muistelen yöllistä kohtaamista madon kanssa, vaikkei se sillon juuri naurattanut. :D :D
En toivo todellakaan matoja enää uudestaan, mut kokemukseni mukaan niistä voisi päästä helpommalla eroon kuin täistä..Tai siis täistä ei ole kokemusta, mutta madot meiltä lähti helposti.
Tsemppiä matokauhun kanssa...!
Hahaha :DD Mahtava tarina, kiitos, kun jaoit :DD
PoistaYmmärrän kyllå, että se hetki, kun sen madon näki.... kääkkis!!
Nyt oon itekkin jo onneks vähän rauhoittunut, enkä enää niin höyrynä käy .. :D tajusin höyryämisen haittavaikutukset lapsiin... :D
Kiitos tsempistä!