Viimeisin kirjoitus pikavippikierteestä ei ollut yhtään mukava.
Tykkään pohtia raha-asioita, tykkään tehdä suunnitelmaa. Tykkään lukea aiheesta. Mutta tämä pikavippikierteestä yhdellä tekstillä kirjoittaminen ei todellakaan ollut mun mieleen.
Se oli tosi vaikeeta, jäi pois ihan liikaa asioita, joita ajattelen tärkeänä. Piti koittaa selittää asiat tehokkaasti, mutta pysäyttäen.
Kirjoitin sen, koska tunsin tarvetta. Tunsin tarvetta tuoda neuvoni esille. Tärkeintä on opitun haitallisen toiminnan keskeyttäminen, mahdottomaksi tekeminen. Ajan kanssa sen ei tarvitse olla mahdotonta tehdä, koska olet jo käsitellyt siihen johtaneet syyt itse, mutta jotta kierre katkeaa on toimittava jotenkin muuten, kuin on ennen toiminut.
Haluan kuitenkin nyt sanoa, etten todellakaan missään vaiheessa ole ikinä ajatellut, enkä tule ajattelemaan, että kaikki on vaan iisiä, jos budjetoi. Ei. Se, että pääsee siihen tilanteeseen, että vippikierteestä pääsee irtautumaan, se vaatii sen, että hoitaa itseään. Keskittyy johonkin muuhun, kuin rahaan.
Mitkä ovat syyt, miksi vippiä on kertynyt?
Kun himo tuhlata iskee, miksi se iskee?
Budjetoinnin tahdoin tuoda esille, koska minua se on auttanut, kun olen toipumiseni aloittanut. Minua helpottaa tieto siitä, että veloista huolimatta pystyn ostamaan ruokaa. Jossen budjetoisi, olisi varmasti meidän ruokabudjetti vieläkin pienempi, koska olen kova tekemään heräteostoksia. Jos menen kauppaan ilman ostoslistaa, ostan sieltä samalla summalla, mikä olisi mennyt ostoslistan toteuttamiseen, mutta tavaroita jää puuttumaan paljon enemmän. Ostoslistalla siis säästäisin.
Eli en mitenkään tahtonut äsköisellä tekstillä saada aikaan kellekkään sitä tunnetta, että kaikki on helppoa. Kaikki ei ole mustavalkoista ja raha on vain rahaa.
"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja
Nyt sun on oltava vahva!"
Haluan kuitenkin nyt sanoa, etten todellakaan missään vaiheessa ole ikinä ajatellut, enkä tule ajattelemaan, että kaikki on vaan iisiä, jos budjetoi. Ei. Se, että pääsee siihen tilanteeseen, että vippikierteestä pääsee irtautumaan, se vaatii sen, että hoitaa itseään. Keskittyy johonkin muuhun, kuin rahaan.
Mitkä ovat syyt, miksi vippiä on kertynyt?
Kun himo tuhlata iskee, miksi se iskee?
Budjetoinnin tahdoin tuoda esille, koska minua se on auttanut, kun olen toipumiseni aloittanut. Minua helpottaa tieto siitä, että veloista huolimatta pystyn ostamaan ruokaa. Jossen budjetoisi, olisi varmasti meidän ruokabudjetti vieläkin pienempi, koska olen kova tekemään heräteostoksia. Jos menen kauppaan ilman ostoslistaa, ostan sieltä samalla summalla, mikä olisi mennyt ostoslistan toteuttamiseen, mutta tavaroita jää puuttumaan paljon enemmän. Ostoslistalla siis säästäisin.
Eli en mitenkään tahtonut äsköisellä tekstillä saada aikaan kellekkään sitä tunnetta, että kaikki on helppoa. Kaikki ei ole mustavalkoista ja raha on vain rahaa.
"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja
Nyt sun on oltava vahva!"
- Soul Captain Band
En pelannut tänäänkään! <3
Ps. Jos innostut teksteistäni, voit jakaa niitä alhaalta jakonapeista sosiaalisessa mediassa <3
Hyvin avasit aihetta. Monesti ihmiset vain käyvät sen saman prosessin ja ajautuvat tiettyyn kärsimyspisteeseen ennen kuin ovat valmiita lukemaan ja uskomaan näitä neuvoja. Usein silloin ollaan jo syvällä, mutta silloin nämä kirjoitukset toivottavasti tavoittavat mahdollisimman monet :)
VastaaPoista<3
PoistaNäinhän se on, oppimassa ollaan täällä kaikki. Ei oo kyse oikeesta ja väärästä, vaan itselleen hyvästä :) <3