torstai 13. syyskuuta 2018

Synnytyspettymys, imetyspettymys ja suuritarpeinen vauva. Osa 2/3

Pääsimme kotiin. 

Onneksi mieheni oli aloittanut lomat jo aikaisin, niin hän pystyi hoitamaan isommat, kun itse hauduin vauvan kanssa sängyssä. Vointini mukaan myös kävelin, mutta kipeetä teki.


Pian vauvamme rupesi näyttämään todellista temperamenttiaan. 
Kun minä nousin sängystä tai hänet laitettiin rattaisiin ulkoilun vuoksi, alkoi huuto. Mieheni isyysvapaiden loputtua oli meidän liikuttava myös ulkona, joten naureskellen lasten kerhokavereiden vanhemmille totesinkin, että "täältä me tullaan, ettei keltään vaan jäis huomaamatta." Naurattiko mua oikeesti? No ei. Tilanne oli mulle uusi. Meidän muutkin vauvat olleet toki vauvojenlailla läheisyyden tarpeessa, mutta kukaan ei ole ollut näin suuritarpeinen. Sain kantoliinan siskoltani. Oi sitä ihanaa helpotusta. Vauva nukkui, kun liikuimme. Vaunut olivat mukana kassien vuoksi, muuten vauva kulki liinassa. Yhdessä hikisinä, mutta tyytyväisinä.


Kokemuksen jakaminen.
Kokemuksistani puhuin monelle. "Meillä vauva vähän huutelija, ei oikein pysty mitään tekemään kotona." Monet kuuntelivat. Välillä musta tuntui, että valitanko nyt turhasta. Ristiäispäiväkin, kun koitti. Mun paljon itkeväksi vauvaksi kertomani vauva olikin ihan hiljaa. Hän nukkui tyytyväisenä kierrellen sylistä toiseen. Tällöin joku totesi minulle, että eihän tämä huuda, huumorilla. Siihen osasin vielä silloin todeta, että saa esittää muille, ei haittaa. Olkoot vaan vieraskorea. Mun ei tarvitse todistella kellekkään. Ihanaa huudotonta.

Mutta nyt, vauva on kasvanut. Hetken oli välissä jo rauhaisampi aika, mutta flunssailujen jälkeen on päivähuutamisten lisäksi tullut myös yövalvomista. Vauva on erittäin sosiaalinen, hymyilevä ja jutteleva, kun hänen kanssaan pölpöttää ja hölpöttää ja häntä ei väsytä. Mutta kun iskee väsymys tai minun täytyy tehdä muille ruokaa tai auttaa muita lapsia, teen sen yleinsä huudon säestämänä. 

Nyt ensimmäisiä kertoja olen kokenut (Kokemushan on minussa, ei kenessäkään muussa, vaan minussa ja minun tunteissani) vähättelyä. "Kovin on hymyilevä vauva. Niin naurava. Ai että." Mä oon väsynyt. Mä tiedän, että se on hymyilevä ja hölpöttävä vauva, mutta uskothan, kuulethan sä, että mua väsyttää. Kotona se huutaa. Näinä hetkinä mua on jo ärsyttänyt tämä vieraskoreus. Siksi, koska rupean itse helposti mitätöimään omaa tunnettani. "Ehkä mä sitten vaan liiottelen. Enkö mä nyt kestä vähän vauvan itkua..." 

Palaan kuitenkin pian todellisuuteen. Joku voi selvitä kovemmastakin huudosta, mutta mua väsyttää ja kaipaan tukea jaksamiseeni.


Jos luoksesi tulee väsynyt äiti älä koskaan:

  • Vähättele hänen kokemustaan. Mitä se on sinulta pois, jos tuet häntä siinä, vaikka näkisitkin asian täysin erillailla. Se on hänen kokemuksensa.
  • Totea, että itsehän ne lapset teit. Tottahan se on, ainakin osaksi, sillä lapsi on lahja. Mutta biologisesti kyllä, itsehän niin. Mutta tarkoittaako se sitä, etten saa valittaa.
  • Sano äidin itse aiheuttavan sen itkun. Tarkoitan siis sitä, jos äidillä on kylään tultaessa jumppapallo mukana, koska tietää lapsen siinä sylissä viihtyvän, älä totea hänen itse tekevän lapsesta vaativan. 
  • Vähättele vanhemman kiirettä kotiin. Keskustelin siskoni kanssa asiasta. Kun hieman itkevän vauvan kanssa äiti rupeaa hieman hermostuneena pakkaamaan tavaroitaan ja tekemään lähtöä. Älä vähättele. Kyse ei ole siitä, mitä itku on sillä hetkellä. Kyse on siitä mitä se itku tulee olemaan ja siksi tahtoo kotiin, mieluiten heti.


Varovaista vertaistukea.
Tapasin bussissa äidin, jolla oli myös huutava vauva mukana. Rupesin hänelle juttelemaan. Kerroin myös itsellä olevan lisäksi kolme lasta, jotka olleet erillaisia. Tämä äiti sanoi minulle kysymyksen: "Ai, eikö tää aina oo tämmöstä?" Nyt vasta tajusin miettiä kysymystä enemmän. Sanoessani esikoisäidille, että ei ole, tämä on mulla ollut ainoa. Viestinkö mä enemmän tukea vai sittenkin huolta? Huolta siitä, että hänen suuritarpeinen vauvansa onkin toisenlainen, kuin jotkut muut? Hän oli ilmeisesti ollut ihanasti vauvakuplassaan, ilman tietoa ja painetta muista.



En pelannut tänäänkään <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti