 |
| LÄHDE |
Tiesitkö, että peliriippuvuudesta kärsii tälläkin hetkellä yli 154 000 ihmistä (LÄHDE). Meidän keskuudessa, joka päivä kohdataan varmasti joku, joka on peliriippuvainen. Tuskin tiedetään hänen olevan peliriippuvainen. Joku kantaa sisällään sitä järjetöntä taakkaa ja tuskaa siitä, kun pelihimo on ottanut vallan. Meitä on äitejä, isiä, naisia, miehiä, tyttöjä, poikia, aikuisia, nuoria, ikääntyneitä.
 |
| LÄHDE |
"Jopa kuolema tuntuisi paremmalta,
kuin pelaamaton elämä.
Pelaamaton elämä tuntuu mahdottomalta."
Jollain se voi olla vielä alkuvaiheessa, kaikki tuntuu jännittävältä, välillä häviää, mutta pystyy lopettamaan.
Jollain se alkaa pikkuhiljaa jo luisua hallitsemattomuuden puolelle. Omat rahat pelattu, mutta lisää tekisi mieli. Ja vitsit, piti ne talvikengätkin ostaa. Ens palkasta, ens palkasta en pelaa, sillon ostan ne!
Jollain se on lähtenyt jo täysin hallinnasta. Mikään ei tunnu enää miltään, pelaamiset pyörivät päässä 24/7. Laskuja iso pino, ulosottokin rupeaa ensi palkasta jo ottamaan. Mistään ei saa otetta. Saatat jopa miettiä kuolemaa, koska mikä vaan tuntuisi paremmalta, kuin tää jatkuva tuska ja silti mielessä jyllyvä pelihimo. Velkaa omakotitalon verran.
Mieti. Jopa kuolema tuntuisi paremmalta, kuin pelaamaton elämä. Pelaamaton elämä tuntuu mahdottomalta. Tuntuu kuin mikään ei olisi sun käsissä. Kuin piru hallitsisi sua ulkoa käsin. Joku pitäisi asetta ohimolla. Koska ei se vaan voi olla minä. Miksi mä itelle tekisin näin hirveetä, että aina pelaisin.
Kuule mua.
Mä ymmärrän. Mä tasan tarkkaan ymmärrän miltä susta tuntuu. Mä kuulen sen pelihimon, mä kuulen sun halun. Mä kuulen sun pahanolon.
Mutta mä nään nyt myös sen, että mikään ei oo mahdotonta. Mikään taistelu ei oo turhaa. Jokainen pelaamaton päivä on voitto. Jokainen kuunneltu oikea tunne on voitto. Voitto addiktiminää vastaan, minä voittaa.
Mä ymmärrän. Mä tasan tarkkaan ymmärrän miltä susta tuntuu. Mä kuulen sen pelihimon, mä kuulen sun halun. Mä kuulen sun pahanolon.
Mutta mä nään nyt myös sen, että mikään ei oo mahdotonta. Mikään taistelu ei oo turhaa. Jokainen pelaamaton päivä on voitto. Jokainen kuunneltu oikea tunne on voitto. Voitto addiktiminää vastaan, minä voittaa.
 |
| LÄHDE |
Miksi sä pelaat? Mikä on se oikea tunne sielä sisällä?
Pelottaako?
Väsyttääkö?
Palkitsetko itsesi rankasta päivästä?
Jotain omaa?
Pelottaako?
Väsyttääkö?
Palkitsetko itsesi rankasta päivästä?
Jotain omaa?
Mitkä on fiilikset pelaamisen jälkeen?
Mä haluan olla esimerkki, haluan olla vertaistuki. Koska mä tiedän. Mä tiedän myös sen, että tästä selviää, kun kuuntelee itseään.
Jo keväällä rupesin murehtimaan ja pelkäämään syksyn tuloa, sillä syksyisin on aina rankinta pelihimojen kanssa. Kuitenkin mulle sanottiin tosi hyvin. Muista, ettei se syksy sitä automaattisesti aiheuta.
Se on totta. Ei oo mitään pirua, ei oo mitään syksyn taikaa, joka tuo mukanaan pelihimon. Olen minä. Kaikki on mun käsissä, jos mä sen niihin jaksan ottaa.
Yksin on vaikeaa.
Mitä tehdä, kun pelihimo ottaa vallan?
- Pysähdy, sun ei oo pakko jatkaa.
- Hyväksy se, että sun tekee mieli, tekee ihan sikana mieli, mutta pakko ei oo jatkaa.
- Pysähdy uudestaan. Kysy itseltäsi, miksi sun on pakko pelata? Mitä tapahtuu, josset pelaa?
- Puhu jollekkin. Oletko yksinäinen? Hae vertaistukea,Peluuri -sivustolta löydät kaiken.
- Älä häpeä itseäsi. Sinulla on peliriippuvuus, mutta sä et ole peliriippuvuus.
- Älä lannistu. Vaikka nyt ei lopettaminen onnistunut, älä anna sen lannistaa sua.
- Sä pystyt, oot arvokas.
- Kevennä taakkaa, tällähetkellä tärkeintä on selvitä hengissä.
- Muista, kaikki on sun käsissä.
- Et tule voittamaan velkojasi tai hävittyjä rahoja takaisin.
Lue aikaisempia tekstejäni: Päivä, jolloin myönsin ongelmani, Armo, Pelihimo ja Addikti ja minä
En pelannut tänäänkään <3
Peliriippuvuus ei näy samalla tavalla päällepäin kun monesti näkyy esimerkiksi alkoholismi.
VastaaPoistaPeliriippuvaisia ihmisiä on kaikkialla omassakin ympäristössä ja kaikki sellaisia, joista en olisi asiaa ikinä uskonut. Vanha tuttavani, ystäni poikaystävä, jopa oma veljeni. Kaikki niitä, joista en olisi uskonut. Kaikki nämä paljastui siinä vaiheessa, kun pakka ei pysynyt enää piilossa. Eli rahaongelmat oli pakko tuoda myös muiden tietoon.
On ihanaa, että kirjoitat aiheesta. Itse olen esimerkiksi veljeni suhteen edelleen varuillaan. Hänen pitäisi olla kyllä kuivilla ja vuosi sitten kysyin häneltä asiasta ihan suoraankin. Mutta enhän silti voi kuin toivoa, koska en tiedä puhuuko hän totta. Toivon vain, että hänkin osaa hakea apua jostain.
Moi.
PoistaKiitos kommentista! <3
Oon pahoillani sun läheisten puolesta ja sun, että joudut varuillasi olla, etkä voi luottaa. <3
Näinhän se on, ohjat on hänen käsissään, läheinen voi vaan toivoa parempaa tulevaisuutta ja olla läsnä, jos toinen kaipaa ihmistä.
<3
Kiitos ihanasta kommentista! <3 olen myös lukenut blogisi. Toivottavasti joskus, kun vauva-arki helpottaa, pääsen myös vertaisohjaajaksi ja näin ollen pääsemme tekemään yhteistyötä! Tämä olkoon siihen asti mun vertaisväylä :)
VastaaPoista<3
Ah, ihan kuin omia tekstejä lukisi. Peliriippuvuus on niin vaikea havaita muiden silmin. Itse oon yrittänyt pitää älämölöä omasta ongelmastani, jottei siitä tulisi sellaista mörköä.. Toistaiseksi se on toiminut ihan hyvin ja pienentänyt ongelmaa. Mutta eroon pitäisi päästä. Aloitin terapiaksi itsekin blogin aiheesta, jos kiinnostaa :) https://peliriippuvaisenpainajaisia.blogspot.com/
VastaaPoista