LÄHDE |
Miltä tuntuisi,
kun voisit antaa toiveen ilmaan ja se toteutuisi? Pelkästä uskon voimasta.
Aikaisemmin lisäsin unelmoinnin opettelun edelleen mun harjoittelulistalle (Täällä). Olen myös listanut itseni opettelun mun tavoitteekseni. Törmäsin eilen termiin manifestointi. Kiinnostuin välittömästi.
"Meidän pitää olla varmoja siitä mitä haluamme,
meidän pitää haluta sitä oikeasti"
Mitä on manifestointi?
Kyseessä on tietoinen todellisuuden luominen. Kuvitellemme itsellemme halutun elämän ja pikkuhiljaa se alkaa toteutua. Kaikki liittyy energioihimme, fyysiseen energiaan ja meidän ajatusten ja tunteiden tuottamaan energiaan.
Pienen tutkiskelun jälkeen oivalsin manifestoinnin olevan puhetta alitajunnalle. Kerromme mitä haluamme ja se johdattaa meidät. Meidän pitää olla varmoja siitä mitä haluamme, meidän pitää haluta sitä oikeasti, ei haluta ja sitten kieltää.
Tärkein on tunne. Ei ehdot vaan aito tunne siitä mitä haluaa. Tulee kirjaimellisesti hypätä haaveissa siihen hetkeen, miltä se tuntu, kun se haave on toteutunut. Pohtia sitä syvemmin ja syvemmin. Ei kieltäen tai epäilevästi.
Miten tää liittyy mun haaveiluun?
Liittyypä hyvinkin! Johtuuko mun paikalle jumahtaminen siitä, että oon toivonut ja unelmoinut vaikka mistä, mutta en ole lähtenyt niitä toteuttamaan, koska olen myös samalla kieltänyt asian.
Toive: "Manifestivoin meille päivän täynnä pitkää pinnaa ja rakkautta, kiitos kiitos kiitos."
Toive: "Manifestivoin meille päivän täynnä pitkää pinnaa ja rakkautta, kiitos kiitos kiitos."
Jatko pään sisällä: "No eipä todellakaan tuu olee, kuitenkin sitten lapset ei tottele yhtään...."
Näistä alitajunta ottaa vain viimeisimmän, toteaa, selvä.
Tämä ote osui silmääni hyväksi esimerkiksi, ote on kirjasta: Toteuta sydämesi toiveet, Sonja Choquette. :
" Alitajuntasi ottaa vastaan tilauksesi, merkitsee muistiin mitä sanot sille ja toimittaa sitten sen sinulle.
Se ei väittele. Se ei muuta tilausta. Se ei suostuttele sinua luopumaan. Se sanoon vain ”Kyllä. Kyllä. Kyllä” Sitten se yrittää täyttää tilauksesi toiveittesi mukaisesti.
Kuvittele nyt ajavasi sisään sydämesi toiveiden myyntitiskille. Siellä sinua odottaa hyvin vastaanottavainen ja avulias alitajunta.
Alitajuntasi sanoo: Niin? Mitä saisi olla?
Tietoinen minäsi sanoo: Haluaisin, että joku rakastaisi minua.
Alitajuntasi sanoo: OK. Tuliko vielä jotain muuta?
Tietoinen minäsi sanoo: Mutta niin ei koskaan tapahdu. Minä olen liian vanha.
Alitajuntasi sanoo: OK. Tuliko vielä jotain muuta?
Tietoinen minäsi sanoo: Jos joskus löytäisin jonkun, kuinka hän pystyisi sietämään kaikkia omituisuuksiani?
Alitajuntasi sanoo: OK. Siinäkö kaikki?
Tietoinen minäsi sanoo: Minun on vaikea uskoa, että kukaan voisi todella ymmärtää ja rakastaa minua.
Alitajuntasi sanoo: OK. Vieläkö jotain muuta?
Tietoinen minäsi sanoo: En todellakaan usko, että tapaan ketään. On parempi, että siirrän asian kokonaan pois mielestäni, niin silloin en ainakaan pety.
Alitajuntasi sanoo: OK. Siinäkö kaikki?
Tietoinen minäsi sanoo: Kyllä, siinä kaikki.
Alitajuntasi siis valmistautuu antamaan sinulle pyytämäsi kokemuksen. Onko mikään ihme, että tilauksesi tuloksena se toimittaa sinulle halun saada rakkautta, mutta ei itse rakkautta."
Vertaistukea
Luin hetken kyseistä ryhmää, se oli ihanaa! Optimistista ja realistista ajattelua, toiveiden ja unelmien ääneen kirjoittamista. Ei tuomintaa, kaikki kannusti. Kirjoitettujen toiveiden perässä luki monesti kiitos. Kiitollisuus siitä, kun tuleva päivä tulee sujumaan niinkuin tarkoitettu. Myös negatiivisten ajatusten käsittely kuuluu Manifestointiin. Mitä paremmin huomaat negatiiviset asiat, sitä paremmin saat ne näkyviin ja pystyt niitä korjata. (LÄHDE: Facebook, Manifestivoi unelmiesi elämä)
"Kiitollisuus siitä,
kun tuleva päivä tulee sujumaan niinkuin tarkoitettu."
Kun rupesin asiaan tutustumaan tajusin yhä enemmän, että olen kyseistä ajattelutapaa itsekkin käyttäny. Puolisoni sanoessaan haaveitaan tulevaisuudesta, olen sanonut, että "Noi kaikki onnistuu, jos oikeesti niitä haluat." Puolisoni muutenkin on ollut erittäin tehokas epätietoisessa manifestoinnissa. "Nyt saan työpaikan." Ja sen hän sai. Kun meillä oli erittäin tiukat ajat, hän totesi mulle, että heti kun rahasta lopettaa stressaamisen se tulee luokse. Ja yleinsä niin kävikin. Nyt vasta oivallan.
"Tämä tuntuu vapauttavalta,
kuin antaisin elämäni ja toiveeni jonkun muun käsiin"
Kun elin yksin tyttäreni kanssa ja elin erillaisia elämänvaiheta, muistan silloinkin toivoneeni, että kunhan kaikki menee hyvin, kunhan asiat menee niinkuin kuuluu. En toivonut mitään tiettyä, toivoin vain asioiden menevän niinkuin tarkoitettu. Tämä tuntuu vapauttavalta, kuin antaisin elämäni ja toiveeni jonkun muun käsiin, vaikka oikeasti sanonkin ne ääneen itselleni. Annoin luvan toteuttaa haavettani.
Manifestoin syksyn täynnä rakkautta ja pelittömyyttä. Kiitos kiitos kiitos.
Varasin samantien kirjastosta aiheeseen liittyviä kirjoja, tulen varmasti avaamaan asiaa vielä enemmän.
Oletko sinä manifestivoinut?
Olenko yhtään oikeilla jäljillä, siitä mistä on kysymys?
En pelannut tänäänkään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti