Eilen oli päivä, kun mun esikoinen täytti yhdeksän! Yhdeksän vuotta sitten musta tuli ekaa kertaa äiti. :) Sen jälkeenhän oon tullut vielä kolme kertaa äidiksi. Eikö se näin lasketa, kun kerta jokaisella lapsella on eri opetukset mukanaan.
Olin 17-vuotias, kun aloin odottaa esikoistani. Voitte varmaan kuvitella pienen 17-vuotiaan mielessä myllerryksen. Toisaalta sitä ajatteli olevansa niin vanha ja kypsä ja valmis äidiksi. Toisaalta sitä pohti, että mitähän hittoa sitten nyt. Kerroin asiasta äidille tekstiviestillä, eli näin kypsä!
Odotusaika ei ollut mitään helppoa, olin ammattikoulussa toisella luokalla. Aika ilmiselvää oli, että olin luokan ainoa raskaana. Silloin ei mun ystäviinkään kuulunut ketään lasta odottavaa tai jo lapsen saanutta. Odotusaika oli seesteistä siltäosin, että mulla oli erinomainen tukijoukko mun mukana, vaikka yksin vanhempana lasta odotinkin. Kuitenkaan 17-vuotias minä en osannut pitää kaikista sen hetkisistä ystävistäni kiinni, sillä elämäntilanteet olivat erillaiset. Tästä puskettiin eteenpäin. Ensin kolme vuotta yksinhuoltajana ja sen jälkeen nykyisen puolisoni kanssa.
"Muistan,
etten saanut edes lapsivakuutusta otettua
syntymättömälle vauvalleni."
Selvisin, mutta omassa eheytymisprosessissani olen pohtinut, että mistä olisin voinut jättää selviytymättä ja keskittyä enemmän itseeni? Oliko kaikki nuoren ihmisen paineet vaan kasaantuneet ja näyttämisen tarve niin suuri. Painetta ei muhun luotu kotoa käsin, muhun luotettiin alusta asti. Mutta loiko muu ympäristö sitä. Muistan, etten saanut edes lapsivakuutusta otettua syntymättömälle vauvalleni. 18-vuotissyntymäpäivän vietin maha pystyssä, iskelmäbaarissa limua juoden. Vauvakerhossa ihmettelin, kun 24-vuotias äitikaverini kertoi lähipiirin ihmetelleen heidän tarvetta tehdä niin nuorena lapset. Tuntui oudolta, tuntui irtonaiselta, mutta kiintymys lapseen oli onneksi niin suuri, etten muista edes kärsineeni.
Tätä syntymäpäivää me juhlittiin eilen Rushissa! Mentiin kahdestaan esikoisen kanssa sinne, kun harvinaisia on nykyisessä arjessa ne hetket, jolloin voi kaksin puuhata. Oli niin huippua, itekkin nautti, kun pystyi olla läsnä vain hänelle. Aivan järjetön hiki ja lapsetushan sielä iski. Oli ihana huomata myös itsestä se, kuinka pystyi heittäytyä. +20kg minä ja kasa kömpelyyttä kaksi kuukautta synnytyksestä ja silti pystyin hypätä muunmuassa vaahtopatjamereen, josta ei ihan niin vaan päässytkään pois. Itsensä hyväksyminen ja armahtaminen tuntuu niin hyvältä!
Ja jos vähän budjettia, valittiin Rush, koska olin ennen joulua "ostanut" kahdella kahvipaketilla lahjakortin Gogiftille, joka me käytettiin tähän reissuun! :) Huikeeta säästöä. Seuraavassa tekstissä ehkä voisinkin hieman avata myös talous numeroina - kirjoituksessa ollutta "lahjakortit" kohtaa.
Tänään tasan 6kk täysin pelaamatta! Jes, hyvä minä! :)
En pelannut tänäänkään <3
*Lisäsin mainospalkin sivuun, Elisa-kirja 0e. Näin sielä ainakin itseä kiinnostavan kirjan: Maaret Kallio: Lujasti lempeä.(Tässä)
Toki saan itse siitä provisiota, jos tämän kautta liitytte, mutta vaikkette tätä kautta liity, halusin silti kertoa. Liittyy hyvin blogiini! :) Tarjous on täysin maksuton, eikä sido mihinkään tilauksiin. :) *
*Lisäsin mainospalkin sivuun, Elisa-kirja 0e. Näin sielä ainakin itseä kiinnostavan kirjan: Maaret Kallio: Lujasti lempeä.(Tässä)
Toki saan itse siitä provisiota, jos tämän kautta liitytte, mutta vaikkette tätä kautta liity, halusin silti kertoa. Liittyy hyvin blogiini! :) Tarjous on täysin maksuton, eikä sido mihinkään tilauksiin. :) *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti