Tänään juhlittiin 9veen synttäreitä kavereiden kanssa. Lähdettiin minä ja vauva sekä kolme 9 veetä leffalle. Voitte varmaan jo kuulla sen kikatuksen määrän korvissanne. Tyttäreni sanoja lainaten: tästä vois ottaa kuvan #synttärit #leffa. Pandamama kirjoitti hetki sitten liittyen lukioaikaiseen haaveiluun vastaan tän hetkinen haaveilu: Unelmia etsimässä.
Olin
18-vuotias, kun synnytin esikoisen. Käytännössä tunnen kuitenkin
matkani äitinä alkaneen jo 17-vuotiaana, kun kuulin odottavani häntä.
Siitä asti oon ollut jonkunlaisessa erityistilassa, oon ollut nuori
aikuisen vaatteissa. Vaikka opiskelijakaverit meni ja jylläs, mun piti
olla vastuullinen, koska en ollutkaan enää vastuussa vaan itsestäni, mun
vastuulla oli myös toinen elämä. (Kiitos tukijoukon sain kyllä elää myös
sitä menevääkin opiskelijaelämää!)
Nyt me seistiin bussipysäkillä odottamassa bussia. Seisoin vauvan vaunujen kanssa tytöt toisella puolella ja toiselle puolelle tuli ihanan kesäisiä ehkä juuri 18-vuotiaita tyttöjä, selkeesti juhliin menossa. Mä havahduin kokevani olevan edelleen ristiriidassa. Mä kaipasin sitä huoletonta kesäfiilistelyä, mutta mä tajusin olevani 9-vuotiaan äiti.
"Haaveillessa
huomasin haaveilun haastavuuden,
realisti-minä nosti kokoajan päätään.
Joten olkoon se mun oppimistavoite.
Pitää antaa itselle lupa haaveilla.
Lupa elää myös itselleen."
Mä en tykännyt tästä haikeudesta, minkä se mussa herätti, joten tahdoin myös ruveta haaveilemaan! Mun elämän ei tarvii enää olla odotustilassa. En
ehkä edes tahdo täysin samoja asioita, kuin tuttavieni Facebook-kuvissa,
mutta jotain omaa kaipaan. Hyväksyn siis tämän hetkisen
elämäntilanteeni, mutta jokainenhan meistä on vastuussa omasta
hyvinvoinnistaan. On siis keksittävä keinot tähän hetkeen! Mitkä on mun haaveet tällä hetkellä? Mitkä saa mut jaksamaan ja hymyn huulille. Mikä saa mut innostumaan ja uppoutumaan johonkin.
Top 3
- Mä haluan päästä matkalle, kahdestaan mun miehen kanssa. Jonnekkin pitkäksi viikonlopuksi. Tää haave ei oo vielä realistinen, koska vauva vastasyntynyt. Mutta haluan haaveilla tästä ja ruveta kasvattamaan muunmuassa reissukassaa.
- Haluan oppiaa itteni. Mä haluan oppia kuka mä oon, mitä mä tahdon, mikä tekee mut onnelliseksi. Haluun ammentaa sitä tietoutta kirjoista ja elämästä.
- Tänä syksynä mun haave on löytää itselle harrastus, semmonen josta oikeesti nautin. Aikaisemmin lapsien syntymien välissä olen uudelleen jatkanut aina saliharrastustani, kätevä paikka, kun lapset parkkiin ja itse jumpalle. Nyt kuitenkin tajusin, ettei se tainnutkaan olla oikeesti se mitä halusin, se oli helpoin vaihtoehto. Sillonkin pystyin olla ensisijaisesti äiti, koska lapset kulkivat harrastuksessa mukanani.
Haaveillessa huomasin haaveilun haastavuuden, realisti-minä nosti kokoajan päätään. Joten olkoon se mun oppimistavoite. Pitää antaa itselle lupa haaveilla. Lupa elää myös itselleen.
Tyttöjen ollessa leffassa, kävin neiti kesävarpaiden kanssa kahvilla, haaveilemassa. Katselin muita ihania ihmisiä, niin paljon tarinoita ja varmasti niin paljon haaveita.
En pelannut tänäänkään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti