Tänään meillä oli vuorossa vihan purkua.
En oo koskaan ennen tätä tehnyt, en oo ollut valmis. Oon kokoajan enemmän ja enemmän ollut avoin ja suostunut eri tunteisiin, mutta tää viha. Nimenomaan siis rakentava viha, se on ollut haastavampi. Koska olenhan kiltti tyttö.
Kysehän ei ole siitä, etten ikinä suuttuisi. Suutun kyllä, mutta edelleen kovasti aina joudun itselle perustelemaan miksi suutun, miksi mun on oikeutettua olla nyt vihainen, olla mun puolella.
Älytöntä eiks nii? Tai ei oikeestaan. Eihän kaikkea voi osata, jossei oo koskaan sitä opetellut.
"Oli jopa hieman kielletyn tuntuista huutaa Saatanaa ja Paskaa"
Tänään kuitenkin oli hieman viha pinnassa, joten oli hyvä päivä, valvotusti, ammattilaisen kanssa tehdä eka vihaharjotus.
Voi vitsit miten vapauttava fiilis sen jälkeen.
Homman nimihän oli se, että penkillä oli iso tyyny, mulla toinen kädessä ja mä latasin, latasin tuhannen vihan voimalla sen tyynyn ihan täysiä siihen toiseen tyynyyn. Ensin vaan ajattelin vihaiseksi tehneitä asioita, sen jälkeen uskalsin jo ruveta niitä huutamaan. Oli jopa hieman kielletyn tuntuista huutaa Saatanaa ja Paskaa, vaikka ei ollutkaan eka kerta, kun kiroan terapiaistunnolla. Kuitenkin tossa tilanteessa se tuntui oudolta, saanko olla vihainen. Vihainen ilman, että perustelen vihaani, ilman, että oikeasti satutan ketään.
Sielä mä mäiskin tyynyä, mäiskin niin kovaa. Huusin ja löin. Asioita vaan pulppusi mielestä, isoja ja pieniä. Tyyny sai kyytiä. Niin kauan hakkasin, kunnes en vaan enää jaksanut.
Hengästytti, väsytti. Tuntui tyhjentyneeltä.
Vasta hetken hengitettyä huomasin, että jotenkin hakatessani tyynyllä tyynyä oli myös rystyseni auenneet. Myös oikea takareisi on tärinästä päätellen ollut mukana vedossa.
En todella tiedä miten mahdollista, mutta sekin tuntui hyvältä! Sen takia, koska mä pystyin oikeesti olla niin syvällä siinä harjoituksessa, etten edes kipua tuntenut.
Ihanaa!
En pelannut tänäänkään. <3
Näitä on mukava kommentoida kun näissä on niin painavaa asiaa :) En ole ite terapiassa käynyt pois lukien muutamaa psykologisen vyöhyketerapeutin käyntiä, mut Tunne Antitunne Perimä kirjan luettuani oli helppoa alkaa käymään tunteita läpi nimenomaan niitä aidosti kokien. Mm itselläni oli takana jonkinasteista koulukiusaamista lähinnä pois sulkemista ja nälvimistä kun olin tullut luokkaan kesken toista lukuvuotta enkä ikinä ollut sen kaupunginosan aito jätkä. Oli mahtavaa hakata ja potkia styroksilaatikoita joita oli iso läjä varastolla ja huutaa ne huudot mitkä kumpusivat syvältä itsestäni. Kun lopulta kiukku laimeni ja lattialla oli läjä styroksin paloja oli mahtavaa niitä lakaista lattialta ja symbolisesti heittää roskiin kaikki se koulukiusaamisesta jäänyt viha. Tein sen jatkuvasti hymyillen ja naureskelin kuin hullu kun tajusin kuinka lopultakin pieniä asioita sitä olinkin kantanut mukanaan ja antanut vaikuttaa elämääni. Se onni mitä silloin tunsin kun olin tietoisesti ja kehollisesti vapautunut kaikesta siitä paskasta oli jotain mihin vain harvoin elämässäni olen päässyt. Vieläkin hymyilyttää vaikka tuosta on jo noin viisi vuotta aikaa :) Jatka samaa rataa!
VastaaPoistaKiitos kommentista! :)
PoistaHuh, kuulostaa ihanalta!! Vaatii kyllä rohkeutta ja taitoa, että oot yksin, vain kirjan lukemalla uskaltanut lähtee kokemaan ja käymään läpi tunteita! :) niin haastavaa se oikeasti tunteminen on.
Ehkäpä siitä terapiasta olisi apua jos meinaisi aivan kunnolla kuormaa purkaa. Tällä hetkellä voin niin hyvin ettei akuuttia tarvetta ole, mutta päivittäin pyrin "meditoimaan" omalla tavallani ja sallin omien ajatusten tulla ja mennä. Yksi hyvä tapa vihan purkuun joskin ei yhtä voimakas on autossa yksin ollessaan raivoaminen... toki vaatii aidon tunteen tavoittamisen ja ojaan ei parane ajaa taikka jonkun puskuriin ;) Ehkä en siis suosittele autoilua muille mut näin teen ite. Vanha sanonta mennä metsään huutamaan toimii yhtä lailla ja siellä niitä keppejä on millä voi huitoa menemään :) Kunhan vaan ei marjastaja soita 112 kun näkee hullun huutamassa ;)
PoistaIhanaa, kun oot löytäny itelles jonku hyvän keinon!
PoistaMä oon aina jotenkin ajatellut, että viha ruokkii vihaa, nyt on ihana oppia, et eipä se viha kieltämällä lähde. Patoutumia vaan. Pitää ostaa mattopiiska!
Kuulostaa todella hyvältä sessiolta sinulla ja vaikuttaa toimivalta terapialta. Täältä ruudun takaa katsottuna näkee kyllä niin selvästi sen, että sinä tulet pärjäämään elämässä.
VastaaPoistaOlet rohkea ja oikealla asialla.
Virheet eivät määritä meitä, eikä menneisyys. Virheetkään ei ole virheitä, jos niistä oppii.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet mihin vaan. Jatka samaan malliin!
Kiitos superihanasta tsemppikommentista. <3 luo lisää tarmoa.
PoistaJa totta toikin, jos on valmis oppimaan, ei voi virheeksi kutsua. Ilman puhjennutta riippuvuutta en varmasti ois ikinä osannut lähteä tälle matkalle itseeni. <3 eikä tää matka aina niin hauska oo, että tälle ois ilman ongelmia lähtenyt. :D