maanantai 29. lokakuuta 2018

Väsyttää tunteiden tunteminen.








Tänään on taas päivä, kun väsyttää. 
Väsyttää tää jatkuva tunteiden uudelleen tai ekaa kertaa opettelu.


Välillä yritän ajatella, että ois ihanaa vaan olla onnellinen, 
ei vihainen, ei surullinen.
Tiedän sen ja yritän opetella lisää, että jos en nyt opettele näitä tunteita, en pääse siihen aitoon onnellisuuteen.


On käytävä tää tie nyt, 
on uskallettava pysyä kyydissä.


Kyse ei ole siitä, 
etten ole onnellinen, olen kyllä, ajoittain.


Mutta on rankkaa päästää patoutunut viha pois, 
on rankkaa kohdata häpeä asioista, joista se on kohdattava.


Olisiko vain helpompi vetää tekohymy päälle ja miellyttää kaikkia? Unohtaa itsensä, unohtaa syvimmän tarkoituksen.


Olisi. 
Se olisi hetkellisesti helpompi, kunnes sitä ei enää jaksaisi ja hakisi elotonta lohduttajaa.


On siis vain jatkettava. 
Mitä enemmän suostun tuntea, sitä helpommaksi tämä käy. 





En pelannut tänäänkään. <3

4 kommenttia:

  1. Nyt osu ja upposi syvälle tämä teksti! Sanat, joita just itsekin huomasin kaipaavani ja samaistuvani. Kiitos <3

    VastaaPoista
  2. Tuota on tullut pohdittua usein. Olisi niin paljon helpompi palata vanhaan minään ja kuluttaa päivän urheilun parissa lähinnä seuraten erilaisten huippujen otteita. Lukea pohdintoja miksi joku pelaaja onnistui ja miksi joku taas ei. Katsoa maalikoosteita yms. Kuitenkin tietää kuinka turhaa se on. Pelkkää pakenemista. Joskus pakenen luvan kanssa. Pakenen jopa riippuvuuksien pariin kunnes hetken päästä riippuuvuus ahdistaa enemmän kuin antaa ja jätän sen. Riippuvuuden lopettaminen on helppoa. Olen tehnyt niin monta kertaa. Pysyminen vapaana riippuvuuksista onkin sitten vaikeampaa. Joskus on niin kurja olo. Paljon on itelläkin vielä matkaa tehtävänä ja valmiiksi ei tule koskaan. Silti nykyisellään onnellisuus on paljon syvempää kuin mitä se oli ennen tutustumista omiin tunteisiin ja itseensä. Armollisuutta itselle. Aina ei tarvitse jaksaa. Tänään kun jaksaa niin se riittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. <3 paljon mietteitä.

      Itse en ajattele, että riippuvuudesta pois pääseminen olisi helppoa. Mutta onneksi ollaan erillaisia, kokemukset eri ja toteutukset myös. <3

      Niinpä, kun jaksaa riittävästi, on se tarpeeksi. Kun tänään tuntee armoa, huomenna ehkä jo jaksaa enemmän. Jatkuva paine vie koko tietoisuuden ja sitten ei ainakaan saa huomennakaan aikaiseksi. Opettelua, opettelua.

      Poista