Meillä alkoi taas viikko, jolloin olen lasten kanssa yksin aamusta iltaan, mies on pitkät päivät töissä. Oikeastaan käy vaan kotona nukkumassa. Näitä viikkoja on välillä, mutta aina ne yllättävät rankkuudellaan. Kyllähän siitä selviää, kun aina selviää. Mutta väsy yleinsä iskee, jos en muista pohtia itseäni ollenkaan.
"Sormiin tarttuva taikina auttaa ajatukset vain siihen hetkeen, koska eihän niillä rähmäkäpälillä voi puuhata muuta."
Tänään tahdoin itelleni jotain omaa puuhaa päivään, kuitenkin lastenhoidon lomassa. Taikinaterapia!
Tällä kertaa tää leipomishetki oli vain mulle. 2 vee nukkui päiväunia ja
5vee puuhaili omiaan. Tähän leipomiseen en siis ottanut edes lapsia
mukaan, totesin tämän olevan nyt äidin lepohetki. Lapset pääsivät
nauttimaan valmiista tekeleistä.
Ohjelmassa oli korvapuusteja ja voisämpylöitä.
Mulla on jo pitkän aikaa ollut tapa, että pullaa leipomalla saan ylimääräset ärsytykset pois mielestä, joten tää taikinaterapia on tosiaankin mun tyyliä, vaikkei mikään tälläkertaa ärsyttänytkään.
Rakastan, kun osaan ohjeen ulkoa, voin vaan keskittyä puuhailuun.
Pikkuhiljaa kiinteytyvä ja silti sormiin tarttuva taikina auttaa ajatukset vain siihen hetkeen, koska eihän niillä rähmäkäpälillä voi puuhata muuta. Voin lisäämis vaiheessa saa puristella lämpimissä käsissä voin taikinan joukkoon. Kaikki nää yksinkertainen, mutta käsissä mielettömän pehmeän tuntuiset asiat takaavat sen, että taikinaterapia toimii! Eikä korvapuusteissakaan ole valittamista. :)
Voisämpylöihin päädyin viimeaikaisten somekeskustelujen pohjalta.
Somessa kommentoitu pullasämpylöiksi, joten ei lainkaan huononkuuloista myrskyisään iltaan. Somekehut eivät olleet väärässä, niin ihania! Itse tykkäsin näistä jopa enemmän, juuri kuohkeuden ja pehmeyden vuoksi.
En pelannut tänäänkään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti