Makaan kotona kipeenä. Mies työpaikan virkistyspäivässä. Ruokana oli tilattua pikaruokaa, kunhan kukaan ei joudu olla nälässä ja äiti ei nyt jaksanut kokata.
Yrittäessäni saada vauvaa päiväunille esikoinen lampsii mun luokse suklaalevy kädessä, jossa kortti. "Äiti, tällänen tuli postilaatikosta."
Mun ihana ystäväni, joka oli jo tänään aikasemmin kuunnellut mun ajatuksia ja tarjonnut auttavaa kättään, hän tahtoi piristää mua.
Mua ei enää ärsyttänyt yhtään niin paljon mun sairastelu, koska tajusin, että vaikka mä oon ihan väsynyt, pohjalla ja oikeestaan jaksan vaan valittaa, ni silti musta välitetään. <3
Oon onnekas. Liian harvoin vaan sen muistan.
En pelannut tänäänkään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti