5 euroa ilmaista pelirahaa. Viis euroa? Niin halvallako lähtee elämä?

"Anteeksi, ostaisin mielenterveytenne 5 eurolla. Laita vielä kaupanpäälle perhe, luottamuksesi, innokkuutesi, 5000euroa ja minuutesi."

Lähespäivittäin mun puhelin tärisee. 

Se tekee pitkän kovan tärinän, joka tarkottaa, että on saapunut uusi tekstiviesti. Nykypäivänä, kun käytössä on whatsup ja messenger, tekstiviestejä ei kavereilta ja tutuilta oikeastaan tule. Silti se tärinä tulee päivittäin. Tiiettekö miks? No, koska Casinot päättävät muistaa mua jatkuvasti. Tulee tarjouksia, muistutuksia siitä, että mua ei oo aikoihin näkynyt. Jotkut jopa sanovat ikävöivänsä. Toisaalta, uskonhan mä sen, aivan varmana ikävöivätkin. Minä väsynyt, masentunut, todellisuutta pakeneva riippuvainen, maanisesti pelaava ihminen. Eipä mun kohdalla paljoa tarvinnut Casinon pelätä menettävänsä rahoja, se olin kyllä loppujenlopuksi yksipuolisesti minä.

Asiaan. Yks päivä sain taas tarjouksen. "5 euroa ilmaista pelirahaa lisätty casinotilillesi. Käytä se nopeasti." Viis euroa. Siis viis euroa.

Mua suututtaa.

Miettikää. Casinot maksaisivat 5 euroa mun minuudesta. Siitä, että joutuisin alottaa koko toipumisprossenssini alusta. Viis euroa siitä, etten ehkä enää selviäisi, velkaantuisin vielä enemmän, en jaksaisi enää. Ja ne tietää sen, ne tietää sen tasantarkkaan. Hehän elävät meidän heikkoudella. Addiktiminä oiski lähtenyt noihin aikaisempiin mietintöihin, mutta en minä. En se oikea todellinen minä. Mua suututtaa, koska mä tiedän miten helppo tohon ois langeta. Mä nään kuinka hävyttömästi ja moraalittomasti heikoimpia käytetään.

Tiedättekö miten mun on käynyt tämmösessä tilanteessa.

Toki tunnistan ajatukset, jotka menevät kutakuinkin näin: "Enhän mä mitään häviä, jos kokeilen, jos kokeilen vaan ton 5 euroa. Kokeilen sen, saatan sitten jopa voittaa." Mä oon ajatellut, että pelaan vaan bonusrahan. Tovin saan sitä kierrätellä ja klikkailla, sopivan verran, että kerkeän saada adrenaliinipiikkejä. Sopivan verran, että tunnen sekä voiton aiheuttamat kiksit että häviön tuottaman epätoivon. Sitten kuin huomaamatta raha onkin loppu. Mutta mä en lopeta, tiettekö miksi? Kyllähän mä äskenkin välillä voitin. Joten talletan vaan 10e, sit kyllä lopetan. Enpä lopettanutkaan. Mä en lopettanut siihen. Tuli epätoivo ja velat. Kuten Täällä kirjoitin, peluri ei oikeasti ikinä voita. Ei, vaikka hetkellisesti saisikin rahaa kotiutettua.

Jos viis euroa ois tie onneen, ei mulla ois velkoja. Jos viis euroa ois tie onneen, mun pankkini tiliotteet vuos sitten ei näyttäisi siltä miltä ne nyt näyttää sielä. En oo koskaan pelannut vain 5 euroa ja voittanut isoja summia. En todellakaan. 

Älä siis säkään myy itseäsi 5 eurosta, ilmaisia lounaita ei oo olemassakaan, ei myös rahaa.

En pelannut tänäänkään. <3



Sinua saattaa kiinnostaa myös:
Top 5 eniten ehkä suakin kiinnostavaa kirjaa, e-kirjana. Kommentit myös Rikastamon: Elämäsi fiksuimmat rahapäätökset -kirjasta.