En ole yksin. Muistin muistaa ihanaa ystävää.

Viimeisen kirjoituksen myötä (Täällä) tajusin pysähtyä ajattelemaan ystävyyssuhteitani. 

Mä muistin taas, etten tosiaan oo yksin. Ihan liian vähän muistan arvostaa ja pitää hyvänä mun ystäviä! Niitä oikeita, joita ei tarvitse väkisin yrittää miellyttää. Miten sitä toisella kädellä pohtiikin yksinäisyyttään ja toisella miettii, ettei nyt vaan kerkee muistaa ystäviään. Jostain syystä mulle on tullut hankala nähdä jo olemassaolevia tyyppejä. On kiirettä, väsymystä ja kaikkien osapuolten omia aikatauluja.

"Hän on kuunnellut, 

kun oon iloinnut jostain, 

hän on kuunnellut, 

kun oon kihissyt raivosta jostain"

Tästä heränneenä päätin pienellä lahjalla ilahduttaa mun yhtä naapuri-ystävääni! <3 

Kauaa emme tämän henkilön kanssa ole vielä ystäviä ollut, mutta siitä huolimatta hän on ollut mulle aivan korvaamaton tuki. 

Hän on kuunnellut, kun oon iloinnut jostain, hän on kuunnellut, kun oon kihissyt raivosta jostain, hän pesi mun ikkunat viime keväänä!

Tän ystävän luona mun lapset on kuin kotonaan, koska ne saavat olla. Niiden ei tarvii varoa käyttäytymistään, ne rakastaa tämän ystävän lapsia ja innosta hihkuen pyytää päästä kylään. Ei oo ollut vain yksi päivä, kun mein keskimmäinen on aamusta alkaen kysynyt "Koska mennään, koska mennään, koska mennään.", vaikka puhe on ollut iltapäivällä kylään menemisestä.


Miksi Samaskoru?

Facebookissa on mun etusivulleni monesti ilmestynyt mainos, Samaskoruilta.

Samaskorujen muhun vaikutuksen tehnyt tuote on kotimaisesta puusta ja akryylistä tehdyt kaula- ja korvakorut. Korut valmistetaan Joensuussa. Samaskorulla on myös muita koruja, mutta itse olen ihastunut näiden itse tehtyjen designiin.  

Hinta on todella edullinen ja joskus olen nähnyt tähän vastauksen siinä, kun asiakkaat kokeilevat näitä koruja, niihin ihastuu välittömästi ja silloin suositellaan kaverille ja kavereidenkin kavereille. 

Ymmärrän, näin kävi itsellekin!

Olemme ennenkin ystäväni kanssa puhuneet kyseisen yrityksen koruista, joten tiedän näiden tehneen häneen vaikutuksen. Päätin siis ostaa nämä akryyliset Mystiikka-korvakorut ystävälleni. Toiset korvakorut kyseiseltä yritykseltä olin aikaisemmin tilannut nämä puiset Pääsky-korvakorut siskolleni syntymäpäivälahjaksi.

Pieni ele, ihana ihminen

Ele oli pieni, oon saanut mun ystävältä niin paljon enemmän, kuin mitä pystyisin takaisin antamaan. Tahdoin vaan muistaa häntä, että hän tajuaa meidän häntä ajattelevan ja on tärkeä. <3

En pelannut tänäänkään <3

*teksti sisältää affliate-linkkejä.

Apua, kaikki ei tykkääkkään musta.

Voi piru. 

Taas se kävi. 

! Huomasin, ettei joku musta tykkääkkään. !

Paljon on ihmisiä, joiden kanssa ei kemiat kohtaa, mutta kun sen huomaa yllättäen ja ihmisestä, jonka kanssa ennen kohdannut, se tuntuu hämmentävältä. Sitä on vaikea uskoa. Koitat kömpelösti jutella yhä uudestaan ja uudestaan. Kuitenkin käytännössä niillä leppoisilla keskusteluyrityksillä työntääkin sitä toista vieläkin kauemmas. Tuntuu, että kaikki sanat ymmärretään väärin. 

"Oon välillä kova provosoimaan, 

enkä välttämättä aina niin mukava kanssakävijä. 

Toisaalta taas saatan olla myös liian alistuva ja liikaa konflikteja pelkäävä."

 

Oon välillä kova provosoimaan, enkä välttämättä aina niin mukava kanssakävijä. Toisaalta taas saatan olla myös liian alistuva ja liikaa konflikteja pelkäävä, joka myös hankaloittaa kanssakäymisiä. Mutta sitten kun mulle selviääkin, että joku josta en yhtään osannut aavistaa, ei pidäkkään musta. Se aiheuttaa mulle lukon.

Musta nousee esiin kaikenmaailman käyttäytymismallit. Musta tulee ylisyyllistyjä, musta tulee marttyyri, musta tulee kiukutteleva lapsi. 

Kun mä pysähdyn ja kysyn pieneltä lapselta, lapselta mussa sisällä, mikä tunne mulla nousi kaikkien niiden syyllisyyden tuntojen alla, se olisi pelko. Pelko siitä, ettei kukaan tykkääkkään musta. Jään ihan yksin.

Yhtäkkiä mut valtasi yksinäisyys. Ei sen takia, ettei hän pitänyt minusta, vaan sen takia, että entä jos kukaan ei tykkää? Entä jos kaikki ajatteleekin, että oon vaan nipottaja, päälle päsmäri, kiukkuilija, mitä vaan negatiivista itsestäni keksinkään. Kehen sitten turvaudun? Nään jo silmissäni, kuinka mies inhoaa, lapset inhoaa, lapsuuden perhekkin inhoaa. Kaikki vaan katoaa.

"Yhtäkkiä mut valtasi yksinäisyys.

Ei sen takia, 

ettei hän pitänyt minusta, 

vaan sen takia, 

että entä jos kukaan ei tykkää?"

Menin kotiin ja vaan itkin. Mies ei yhtään päässyt käsiksi mun ajatuksen kulkuun. Miten mussa voikin olla vielä näin vahvana se miellettyjä? Oon tehnyt niin paljon itseni eteen töitä, etten edes tiennyt tämän olevan niin vahvana. Pään sisällä syyttäjä. Ei puolustajaa missään, pelkkä syyttäjä.

Jännittävä on ihmismieli. Niin nopeasti se pelokas lapsi ottaa vallan. Niin nopeasti sitä heittäytyy tunteen vietäviksi, että ihan kaivamalla kaivamalla täytyy se aikuinen itsestä löytää. Aikuinen, joka sanoo: "Mä kuulen, että sua nyt pelottaa. Mä kuulen, että sua harmittaa. Se on okei. Kaikki järjestyy." Pahinta mitä voisin itselleni tehdä on se, että kieltäisin tän puolen olemassa olon, kieltäisin itseni. Kertoisin vaan, kuinka kaikki on täydellistä ja mua ei haittaa piirun vertaa mikään. Vaikka oikeasti haittaa.

Onneksi mulla kuitenkin on vielä puoliso, jolle asian avasin, hän ei ymmärtänyt täysin mun ajatuksen virtaa (kuka nyt ymmärtäisi), mutta osasi sanoa, että en ole yksin.

Harjoittelulistaan siis lisäkohta: Harjoittele hyväksymään se, ettei kaikkia voi miellyttää.

Tähän kohtaan sopii hyvin lukea aikaisemmin kirjoittamani teksti armo.

En pelannut tänäänkään <3

Mun viesti pelurilta pelurille.

LÄHDE

Tiesitkö, että peliriippuvuudesta kärsii tälläkin hetkellä yli 154 000 ihmistä (LÄHDE). Meidän keskuudessa, joka päivä kohdataan varmasti joku, joka on peliriippuvainen. Tuskin tiedetään hänen olevan peliriippuvainen. Joku kantaa sisällään sitä järjetöntä taakkaa ja tuskaa siitä, kun pelihimo on ottanut vallan. Meitä on äitejä, isiä, naisia, miehiä, tyttöjä, poikia, aikuisia, nuoria, ikääntyneitä. 

LÄHDE

"Jopa kuolema tuntuisi paremmalta, 

kuin pelaamaton elämä. 

Pelaamaton elämä tuntuu mahdottomalta."

Jollain se voi olla vielä alkuvaiheessa, kaikki tuntuu jännittävältä, välillä häviää, mutta pystyy lopettamaan. 

Jollain se alkaa pikkuhiljaa jo luisua hallitsemattomuuden puolelle. Omat rahat pelattu, mutta lisää tekisi mieli. Ja vitsit, piti ne talvikengätkin ostaa. Ens palkasta, ens palkasta en pelaa, sillon ostan ne!

Jollain se on lähtenyt jo täysin hallinnasta. Mikään ei tunnu enää miltään, pelaamiset pyörivät päässä 24/7. Laskuja iso pino, ulosottokin rupeaa ensi palkasta jo ottamaan. Mistään ei saa otetta. Saatat jopa miettiä kuolemaa, koska mikä vaan tuntuisi paremmalta, kuin tää jatkuva tuska ja silti mielessä jyllyvä pelihimo. Velkaa omakotitalon verran.

Mieti. Jopa kuolema tuntuisi paremmalta, kuin pelaamaton elämä. Pelaamaton elämä tuntuu mahdottomalta. Tuntuu kuin mikään ei olisi sun käsissä. Kuin piru hallitsisi sua ulkoa käsin. Joku pitäisi asetta ohimolla. Koska ei se vaan voi olla minä. Miksi mä itelle tekisin näin hirveetä, että aina pelaisin.

Kuule mua. 

Mä ymmärrän. Mä tasan tarkkaan ymmärrän miltä susta tuntuu. Mä kuulen sen pelihimon, mä kuulen sun halun. Mä kuulen sun pahanolon.

Mutta mä nään nyt myös sen, että mikään ei oo mahdotonta. Mikään taistelu ei oo turhaa. Jokainen pelaamaton päivä on voitto. Jokainen kuunneltu oikea tunne on voitto. Voitto addiktiminää vastaan, minä voittaa.

LÄHDE

Miksi sä pelaat? Mikä on se oikea tunne sielä sisällä?  

Pelottaako? 

Väsyttääkö? 

Palkitsetko itsesi rankasta päivästä? 

Jotain omaa?

Mitkä on fiilikset pelaamisen jälkeen?

Mä haluan olla esimerkki, haluan olla vertaistuki. Koska mä tiedän. Mä tiedän myös sen, että tästä selviää, kun kuuntelee itseään. 

Jo keväällä rupesin murehtimaan ja pelkäämään syksyn tuloa, sillä syksyisin on aina rankinta pelihimojen kanssa. Kuitenkin mulle sanottiin tosi hyvin. Muista, ettei se syksy sitä automaattisesti aiheuta. 

Se on totta. Ei oo mitään pirua, ei oo mitään syksyn taikaa, joka tuo mukanaan pelihimon. Olen minä. Kaikki on mun käsissä, jos mä sen niihin jaksan ottaa.

Yksin on vaikeaa.

Mitä tehdä, kun pelihimo ottaa vallan?

• Pysähdy, sun ei oo pakko jatkaa. 
• Hyväksy se, että sun tekee mieli, tekee ihan sikana mieli, mutta pakko ei oo jatkaa.
• Pysähdy uudestaan. Kysy itseltäsi, miksi sun on pakko pelata? Mitä tapahtuu, josset pelaa?
• Puhu jollekkin. Oletko yksinäinen? Hae vertaistukea,Peluuri -sivustolta löydät kaiken.
• Älä häpeä itseäsi. Sinulla on peliriippuvuus, mutta sä et ole peliriippuvuus.
• Älä lannistu. Vaikka nyt ei lopettaminen onnistunut, älä anna sen lannistaa sua.
• Sä pystyt, oot arvokas.
• Kevennä taakkaa, tällähetkellä tärkeintä on selvitä hengissä.
• Muista, kaikki on sun käsissä.
• Et tule voittamaan velkojasi tai hävittyjä rahoja takaisin.

Lue aikaisempia tekstejäni: Päivä, jolloin myönsin ongelmani, Armo, Pelihimo ja Addikti ja minä

En ole ammattilainen tällä saralla, nämä on niitä asioita, jotka mua on auttanut.

LÄHDE

En pelannut tänäänkään <3

Arki 1 - Minä 0

Oli hyvät suunnitelmat arkea vastaan taistelussa. Simppeliksikin niitä mainostin. Taisin nyt vaan ite olla vieläkin simppelimpi. Siihen tuli sitten tosiaan ne aamuheräämiset ja sen lisäksi vauvan rokotusten haku, joten viikko oli erittäin itkua täynnä. Ja jossei noi vielä riitä, niin miehen piti tehdä 3 päivää 10,5h töitä, joten käytännössä olin aamusta iltaan yksin. 

Ainakin aktiivisuusranneke oli joka päivä yli 100%!

Voi miksi mun suunnitelmat ei pitäneet? Miksköhän on mun niin vaikee? Oon yleisesti aika rutiinihakuinen ihminen, joten siks luulis, että pystyisin myös mun survivorlistaan. Sehän oli simppeli. Kuitenkin viime viikolla termari oli kaveri ja ruokana erilaiset napostelut. Enkä tiedä miks, koska lapset kuitenkin söi. Mun oma pää taisi vaan olla taas niin ylikierroksilla, etten kyenny syömään samalla, kun vauva huusi.

Joten otetaan uus yritys ensi viikosta!


Mitkä oli mun kulmakohdat?

• Vauva huusi enemmän, kuin olin suunnitellut
• Olinkin väsyneempi, kuin suunnittelin
• Päiväkotiin vientimatkat olikin kropalle raskaammat, kuin olin suunnitellut
• En ollut tehnyt täydellistä ruokalistaa. Joten joka päivä kulutin liikaa energiaa myös sen pohtimiseen.
• Illalla, kun vihdoin ilta hiljeni, kaikki nukkui, niin me ruvettiinkin miehen kanssa katsomaan Keisari Aarniota. Kyllähän sä nyt tiedät, että, kun sarjoja voi valita yhä uudestaan ja uudestaan, ni on vähän vaikee ajatella tuorepuuroon jääkaapin laittoa siinä välissä.
• Mä en nyt kuitenkaan tykästynyt siihen tuorepuuroon ja en osannut varioida, kuin banaanin lisäyksellä. Se tuorepuuro tuntui ehkä semmoselta, mitä oisin tahtonut haluta tehdä ja tykätä.
• Kävin kaupassa. Mä kävin hakemassa sen ResQ-kassin, mutta sen lisäksi kävin myös Prismassa... Aikasemminhan oon jo sanonut, että mun kannattaisi vaan pitää se ruokaostosten ulkoistus. Muttakun tartti vaippoja ja ovat Prismassa halvimpia.

Mitkä sitten meni hyvin tässä uudessa viikossa?

• Mulla oli joka aamu termari valmiina kahvia varten
• Sain liikuntaa enemmän, kuin normaalisti. Kyllä, se kävelylenkkikin jäi... :D Joten päiväkotimatkat oli erittäin jees!
• Ilmat oli hyviä, ei tarvinnut sumplia vaatetusta.
• Päivät olivat kuitenkin kevennetyt, sillä olin kahden pienemmin kanssa keskenämme 9.00-13.00
• Mä selvisin!! Tosiaan kolme päivää olin melkein yksin lasten kanssa, joten prioriteetti: Selvitään hengissä, toteutui, mahtavaa!!

Ensi viikoksi en teekkään nyt yhtään listaa, koitan hengittää. Ensi viikko on helpompi, koska kumppanin työpäivät ovat normaalipituisia. 



En pelannut tänäänkään <3

Kuinka puhun lapselle rahapeleistä?

Käydessämme pikkukaupalla kävin tyttäreni, esikoineni, kanssa keskustelun:

Hän: "Kunpa mua luultaisiin kahdeksantoista vuotiaaksi." 

Minä: "Ai miksi sä tahtoisit olla 18?"

Hän: "Eiku, et mä näyttäisin siltä."

Minä: "Ai, miksi?"

Hän: "Että mä pääsisin pelaamaan noita rahapelejä."

Kääk mikä lukko.

Mun eka reaktio oli pelko, säikähdin tietenkin, koska tiedän oman kohtaloni. Totesin pelien olevan ihan humpuukkia. Sitten tyttäreni sen läväytti "Mutta pelasithan säkin äiti sillon, kun oltiin laivalla." Uus kääk! Menin paniikkiin, lähestulkoon suutuin tytölleni, että kuinka hän nyt tommosta sanoo ääneen. Olimme laivalla yli puolitoista vuotta sitten. 

"Mikä oli mun oikea tunne nyt tässä hetkessä? Sanoiko mun tytär oikeasti mulle jotain, mistä mun oli aihetta suuttua?"

Jouduin pysähtymään. jouduin pysähtymään pohtimaan mun reaktiota. Mikä oli mun oikea tunne nyt tässä hetkessä? Sanoiko mun tytär oikeasti mulle jotain, mistä mun oli aihetta suuttua? Ei. Viha tuli häpeän eteen. Kun jaksoin pysähtyä, mä tajusin, että mua hävetti. Häpeä tuntui vaikealta tunteelta, joten ekana hyökkäsi viha paikkaamaan. Onneksi tän tajusin nopeasti. Mä pystyin selittämään sen lapselle. "Oot ihan oikeessa, niin mä pelasinkin. Mutta sen jälkeen äiti on tajunnut niiden koneiden tarkoituksen ja se ei oo se, että ne antaisi meille rahaa, vaan se, että se koneen omistaja saisi enemmän rahaa, kun ihmiset sitä sinne laittaa. Oikeesti vaan säsätämällä saat sun rahoja kasvatettua. Niinku oot hienosti jo oppinutkin! Tänäänkin pystyit ostaa sen kupin, koska oot niin hyvin säästänyt ja vielä jäikin."

En tiedä miten tämä meni kasvatuksen näkökulmasta, mutta lapsi tuli kuulluksi. Uskon hänen itsessänssäki säikähtäneen mun alkureaktiota, koska eihän hän ole tajunnut, että pelaamisessa olisi mitään pahaa. Mitä pahaa nyt siinä olisi, joka kaupassahan aina pelikoneilla on aikuisia pelaamassa. Näinpä. Peliriippuvuus ei muuta meitä samallailla, kuin aineellinen riippuvuus, peliriippuvainen on mestari valehtelemaan, läheisilleen ja itselleen. Ei pieni lapsi huomaa mitään outoa kaupassa pelikoneilla seisovissa ihmisissä. Ne vain seisovat sielä aikuisten alueella ja pelaavat, mutta eivät he ole uhkaavia tai outoja juttuja puhuvia. Eivät he kaadu tai huutele.

Yhtään en vähättele aineellisista riippuvuuksista kärsiviä. En missään nimessä! Yhtä kaikki, riippuvuuslogiikka on sama. Ulkoinenolemus vain saattaa olla eri. Toki nyt yleistän. Voi olla alkoholiriippuvaisia, jotka osaavat piilottaa sen kaikilta, myös naapureiltaan ja on peliriippuvaisia, jotka tuovat sen selkeästi esille ulkoisessa olemuksessaan.

Mutta kuinka sitten puhua lapselle asiasta, joka minua pelottaa? 

Kuinka puhua peliriippuvuudesta niin, etten rupea yliholhoavaksi. Miten kerron niin, että lapsi uskaltaa minulle kertoa, jos hän itse kuitenkin kokeilee pelejä. Yritin etsiä Googlen avulla minulle itselleni tietoa ja ohjeistusta tästä asiasta, mutta varsinaista artikkelia en löytänyt. Löysin kuitenkin päihdekasvatukseen liittyen ohjeistusta, jota mielestäni voi soveltaa varsin hyvin tässäkin. Löysin todella osuvan listan Pähdelinkin sivulta. Alkuperäinen vinkkilista koski päihteitä, mutta sama koskee myös pelaamista.

Tässä:

• Kun keskustelet lapsen kanssa peleistä, älä vältä puhumista niiden miellyttävistä puolista.
• Ei ole ainoaa oikeaa tapaa keskustella peleistä. Valitse tapa, joka tuntuu mukavimmalta.
• Puhu itsestäsi, niin lapsenkin on helpompi kertoa itsestään.
• Älä kiellä tai neuvo, vaan kysele. Jollet tiedä jotain asiaa, kysy rohkeasti. Lapsi voi tietää vastauksen.
• Mitä enemmän kuuntelet, sitä paremmin ymmärrät lapsesi tunteita ja tekoja.
• Näennäisen tyhjänpäiväiset huomautukset ja äänenpainot ovat usein kaikkein tärkeimpiä.

Fakta on se, ettemme voi lapsiamme kaikelta suojella, mutta voimme opiskella asiasta. Olla avoimia, olla läsnä. Olla tuki ja turva.

En pelannut tänäänkään. <3

ResQ-club, pelastin juuri kassillisen ruokaa viidellä eurolla, kannatiko?

ResQ-club. Tää sovellus on tuottanut mulle monet kerrat jo erillaisia mielihaluja kaikkia erillaisia ravintola-annoksia kohtaan. Sovellukseen ilmestyy siis aina kartan mukaan suhteellisen lähellä olevia ravintola-annoksia, jotka voit pelastaa. Pelastamalla saat hukkaan menevän annoksen ravintolatasoa olevaa ruokaa, mutta maksat siitä paljon vähemmän, kuin normaalihinta olisi. Vain kerran aikaisemmin olin palvelua kuitenkin käyttänyt, tätä ennen. 

Eilen huomasin lähi k-marketin seinällä ilmoituksen: "Olemme liittyneet ResQ-clubiin..." Siis WAU. Ruokakauppa! Ensinnäkin ihan mahtavaa, että rupeavat enemmän keksimään keinoja hävikin vähentämiseksi ja ihan mahtavaa, että lähtevät tähän palveluun mukaan!

"Ei mitään selityksiä tuotteista mitä se sisältää, 

vain ja ainoastaan ruokakassi. "

Tänään aamulla avasin sovelluksen katsoakseni onko lähikaupassa nyt tarjolla ResQ-ruokaa. Ruokakassi 5e. Ei mitään selityksiä tuotteista mitä se sisältää, vain ja ainoastaan ruokakassi. No, tietenkin mä tarjousintoilijana siihen tartuin. Tietenkin. Kuka nyt ei ostais sikaa säkissä!? Ajattelin olevan mahdottomuus, että kassi sisältäis täysin sopimattomia tuotteita, joten 5 euroa siitä kokeilusta tuntui vähäiseltä. Palvelussa oli myös myynnissä leipäkassi 3e, mutta tätä en kokenut meille tarpeelliseksi.

Ostin siis valitsemani ruokakassin sovelluksessa suoraan sen varatessani. Tässä kassissa luki, että noudettava ennen 23.00, joten aikaa oli, koska olinhan sen jo  nopeasti maksanut valmiiksi tallennetuilla maksukortin tiedoillani. Hyvä niin, koska ostaessani sen, olimme juuri vauvan rokotusten hakumatkalla (buuu), joten ei ollut halua puhelinta näprätä, eikä myöskään heti rynnätä kaupalle.

"Myyjä toi valmiin kassin. 

Täysin tietämättömänä sen otin vastaan ja lähdimme kotiin. "

Ruokakassin haku lopulta onnistui kätevästi. Menimme kaupalle ja kassalla näytin palvelusta saatua kuittia. Myyjä toi valmiin kassin ja mä sisällöstä täysin tietämättömänä sen otin vastaan ja lähdettiin kotiin. 

Kotona esikoisen kanssa intopiukeena avattiin kassi. Hän ehkä vähän haaveili, "jospa sielä olisi vaikka kohta vanhaksi meneviä limuja! Tai karkkia." Ei ollut limua eikä karkkia, mutta rahkoista oli tyttö superinnoissaan! :)

Kassin sisältö:

• 3kpl Uuniomena Skyr-rahkoja
• 4kpl Valio vaniljarahkaa
• 2kpl Passionhedelmä kerrosjugurttia
• 1kpl Danone vaniljarahka
• 2kpl Lumo-tuotetta
• 1kpl Mascarponejuustoa
• 1kpl Iso Pirkka juustoraaste
• 1kpl Polarjuusto
• 1pkt Kermaperunoita
• 2kpl Ryynimakkaroita

Polarjuuston parasta ennen -päiväys oli 29.7.2018, muissa tuotteissa 08.08.2018.

Ihan hyvä satsi siis, ottaen huomioon, että maksoi 5e. 

Näistä tuotteista ei kuitenkaan mikään ole sellainen, jota ostaisin normaalisti, paitsi juustoraaste. Kuitenkin rahkat tulevat varmasti syötyä ja mascorponejuusto olkoon syy leipoa (valkosuklaatakin löytyy valmiiksi kaapista :p ) ! Ryynimakkarat ainoa, jolle ei taida olla menekkiä meidän perheessä. Ellen keksi jotain mahtavaa reseptiä, tarjoan niitä jollekkin, joka ne syö. :)

Yleisesti ajattelen tämän palvelun hyödylliseksi ihmiselle, joka muutenkin söisi noutoruokaa tai on paljon liikkeessä. Ruokakauppaostoksissa en voi budjetti näkökulmasta täysin suositella, jos on hieman tarkempi syömisistään. Tässä kun tosiaan ei ollut mitään ennakkotietoa edes siitä, mitä kassi voisi sisältää. Mutta toisaalta, sain paljon syötävää, normaalihintaa huomattavasti halvemmalla!



Liity ResQ Clubiin tästä linkistä ja saat 50% alennusta ekasta pelastamastasi annoksesta!


Muokattu 23.11
Tässä lisää kuvia ostamistani ruokakasseista.

En pelannut tänäänkään <3

Haaveilun opettelua osa 2

Katsoin viikonloppuna Monsterit yliopisto -elokuvaa. Kyllä, sitä piirrettyä, jossa monsterit aloittavat monsterikoulussa. Masi Pallopäällä on haave päästä kammotukseksi, ongelma kuitenkin on, että Masi ei pelota ketään. Silti Masi haaveilee ja raivaa tietään kohti unelmiaan. Ei anna minkään estää.

Sama tunne on tullut myös, kun oon katsonut Gilmoren tyttöjä. Siinä Lorelai avaa oman maalaishotellin, Rory alottaa unelmiensa koulussa. He toteuttavat haaveitaan!

Muistatko sen tunteen, kun aloitit jotain uutta? Tutustuit uusiin ihmisiin, jotka kaikki saman uuden edessä? Mahassa kihelmöi. Elämä oli jännittävää.

"Viikon ohjelma pitää olla mulle selvillä, jotta mun pää ei mee muutoksesta sekaisin."

Jäin viime kirjotuksen (Tässä) jälkeen pohtimaan sitä, että mitä se unelmointi on? Miksi se on niin vaikeeta?

On vaikea elää, jossei oo kaikki suunniteltuna, viikon ohjelma pitää olla selvillä, jotta pää ei mee muutoksesta sekaisin. Stressaamisgeenistäkin oon puhunut, joka hyvin liittyy tähän, pakka pitää olla kasassa, muuten iskee stressi.

Se on ehkä syy, miksi myös sairastuin peliriippuvuuteen, on vaikea nähdä boxin ulkopuolelle. Vaikea kohdata kaikkia niitä haikeuden tunteita mitä asiat herättää. Vaikea kestää keskeneräisyyttä, joten pakeni. Pakenin sitä haikeutta, ahdistusta ja epätoivoa. Vaikka ei ollut syytä, asiat kohtaamalla saa niin paljon enemmän. Koska vaan niin voi asioita muuttaa.

"Tänäänkin aurinko nousi, mutta nouseeko se unelmoijalle vielä pikkasen kirkkaammin?"

Oon ollut pois nyt työ-/opiskeluelämästä noin neljä vuotta, lukuunottamatta keikkatöitä, joten elämä on pyörinyt aika paljon kotona. Siksi tajusin olevan vaikee unelmoida, koska en pysty toteuttaa kaikkea kuitenkaan nyt heti. En pysty jatkamaan opiskeluja just nyt, en pysty matkustaa yksin just nyt. Mutta miksi en unelmoisi? Miksi en nyt tekisi töitä sen eteen, että vielä jonain päivänä, ei nyt, vaan tulevaisuudessa, fiilis aamulla noustessa on kutkuttava. Tänäänkin aurinko nousi, mutta nouseeko se unelmoijalle vielä pikkasen kirkkaammin? Elämäninto säilyy, on tavotteita, ilman stressiä. Iloa, onnea, saavutuksia.

"Tässä sä seisot kaipausta rinnassa, 

vaikka tää loppuisi yhdessä illassa, 

maailma on sinun,

 maailma on minun, 

maailma on tehty meitä varten, jokainen tänne jonkun jäljen jättää."

- Haloo Helsinki

En pelannut tänäänkään <3