LUUKKU 13.
Kaija Koo – Vapaa
Vapaus.
Oon saanut nyt välillä sen tuntea. Oon välillä tietoisesti
tunnistanut itsessäni sen, että mä olen vapaa. Muistoissa mulla edelleen pelit,
ne on sielä, mutta mä olen vapaa niistä. Mä en enää tarvii niitä mihinkään. Sen
vuoksi tää, mun alusta asti suosikkibiisi, pääs nyt luukuksi 13.
Suosikkikappale, merkitys vain muuttuu.
Tätä kappaletta oon tanssinut huolettomana baarissa 19-vuotiaana kavereiden kanssa, täysin tietämättömänä edes mistään peliriippuvuuden mahdollisuuksista ja muutenkin täysin ulkona pelimaailmasta. Oon tanssinut ja laulanut.
Tää kappale oli myös sillon mun lemppari, mutta sillä oli sillon eri merkitys, silloin sen merkitys oli enemmän sydänsuruissa, kuten monen muunkin Kaija Koon biisin.
Nyt se on mulle kuitenkin merkki selviytymistarinasta, siitä, että ollaan oikeella raiteella.
”En aijo tuntea pelkoo,
vaik mä pelkään,
et se ei oo musta kii,
mut mä luulen,
et ihminen on sitä
vahvempi.”
Pelko mahtuu.
Kuten oon teillekkin monta kertaa kertonut, mä pelkäsin syksyn tuloa. Pelkäsin sitä, koska tiesin olevani vaarassa, jos
ratkean pelaamaan. Ei siihen kuitenkaan olisi auttanut sanoa, että ”mä en pelkään, en pelkää”,
koska se ei todellakaan ollut musta kii. Kieltämällä oisin pelännyt varmasti
kahta kovemmin. Mutta mä yritän olla sitä vahvempi, pelko mahtuu muhun.
Mahtuuko sun pelko suhun?
Toivon, että myös sä voit laulaa tätä laulua, edes jonain
päivänä jossain. Voit laulaa tätä tanssien, tää kappale saa pirteemmän soinnun.
Tää saa hymyn siihen ääneen, valoisan aurinkomaiseman.
”Mun pakoni loppuun juostu on.”
Mutta nyt, sun tehtävä ei oo miettiä tulevaa. Mä toivon nyt,
että sä vaan kuuntelet tän biisin ja pohdit mitä se sussa herättää. Anna
tunteiden viedä ja herätellä, mein jokaisella tunteella on joku tavote.
En pelannut tänäänkään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti