keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukalenteri voimabiiseistä, Luukku 12 (Mein luukku 1).



Jouluaattoon vielä 12 aamua.
Kakstoista aamua ja koittaa synttäreiden jälkeen mun lempi juhla. Joulukalentereja näkee joka taholla, valitettavasti menneestä tiedän, että niitä on myös casinoilla. Muistan kuinka joka päivä olen odottanut uuden luukun aukeamista, ihankuin se jotain antaisi. Kuitenkin, se oli mun joulukalenteri silloin, jota maanisesti availin. Joulukalenteri, joka ei oikeasti antanut mulle mitään hyvää, paitsi näin jälkeenpäin ajateltuna, se antoi mulle kultaakin kalliimman opetuksen.


Olin itse ensin ajatellut, että tämän hetken voimilla ja aivokapasiteetillä en sulle pysty joulukalenteria tekemään. Ajatukset kuitenkin pikkuhiljaa heräilivät, voisinko antaa joulukalenterin, joka toisikin toivon siitä, että sun ei tarvitse avata  esimerkiksi sitä Casinon joulukalenteria, keksisinkö jotain, joka saisi sua pohtimaan tai joka auttaisi mua elämässä eteenpäin ja pohtimaan.



Musiikki havahdutti, jälleen.
Kuuntelin tänään taas vauvan kanssa hengatessa musiikkia, yhtäkkiä havahduin taas siihen, miten musiikki onkaan lääke. Musiikissa on vastaus kaikkeen. Muusiikki auttaa, kun itkettää, kun naurattaa tai kun haluat vain pysähtyä, muttet liiaksi keskittyä. Tykkään kappaleista, joiden sanat ovat helppo ymmärtää ja sisäistää kun voin vain antautua kuuntelemaan.


Siinä kuunnellessa tuli taas vähästä aikaa mieli kirjoittaa, tahdoin herätä kirjoituskoomasta ja tahdoin kuin tahdoinkin aloittaa vielä lopuille 12 aamulle joulukalenterin (+ tämä ilta)!


Joulukalenterissa joka päivä mä pyydän sua kuuntelemaan biisin. Kirjoitan, mitä ajatuksia se itsessä herättää, mutta toivon, että se herättää myös sussa jotain. Kerro ihmeessä kommenteissa onnistuiko tai kerro jos ei.





LUUKKU 12
(tai mein kalenterissa 1, mutta mennään nyt virallisten päivien mukaan. 😉)




Haloo Helsinki! – Hulluuden highway



Haloo Helsingillä on monta mun suosikki kappaletta, tää kappale oli kuitenkin sellainen, jota en ollut kuunnellut, kuin ohimennen Suomipopin mainoksessa. Tänään sen kuitenkin kuuntelin kokonaan.


Yllätyin sanoista, en ollut ikinä tajunnut kuinka sopiva kappale onkaan elämääni ollut. Kuinka joku voimani on vienyt, vaikka lopussa jo itsekkin huutanut ei. Mä toivon, että myös , minkä asian kanssa ikinä kamppailetkaan, mä toivon, että sä kuuntelet tän biisin vielä uudestaan. Älä kuuntele kaikkea säkeistöjä kirjaimellisesti, poimi itsellesi tärkeitä asioita.


Kertosäkeessä myös niin ihana lause, joka kuvastaa mielestäni sitä, että sun ei pidä ottaa paineita, kyllä sä vielä näät asiat, niin kuin on sulle paras.
Ja ennen kaikkea, iloisena VIELÄ ELOSSA OOT! Niin kauan, kun on elämää, niin kauan on toivoa.




En pelannut tänäänkään. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti