Palkkio lahjakortit

Edellisessä tekstissä viittasinkin talous numeroina - kirjoituksessa olleeseen lahjakorttikohtaan, jota ajattelin nyt voivani hieman avata.

Päivät menee, jossei lasten perässä juosten, niin vauvaa imettäen tai muuten hautuen (syli kun on nähtävästi paras nukkumapaikka). Tällöin mulla on paljon aikaa myös katsoa puhelinta, olettaen siis, että 2vee nukkuu myös päiväunia. Oon ruvennut täyttämään kyselyitä. Monenlaisia paneeleita on netti pullollaan ja näihin olen liittynyt.

Kyselyt ovat monesta eri osa-alueista. On talouteen liittyvää ja myös esimerkiksi kivennäisvesitottumuksiin liittyvää. Kyselyjen vastausajat vaihtelevat 2-30 minuuttia ja aina kyselyiden pituudesta riippuen saa pisteitä. Kun pisteitä on kerännyt tarpeeksi, voi lunastaa lahjakortteja. Ja niitä olen jo itsekkin saanut lunastettua. 

Tämän hetken lahjakortit:

• 20e lahjakortti S-ryhmille 
• 10e lahjakortti K-ryhmään 
• 20e lahjakortti Cubukselle.
• 50e lahjakortti S-ryhmään, tämä tosin on sukulaiselta lahjaksi saatu, mainio hätävara siis tämäkin !

Mainio potti siis, ihan vaan omasta ajasta ja siitä mitä kuitenkin teen paljon, eli puhelimella roikkumisesta. Lahjakortit varsinkin ovat hyvä hätävara, koska käyvät vain tiettyyn paikkaan. Raha katoaa nopeampaa, näitä pystyy pidempään jemmata ja odottaa sopivaa hetkeä. Toisaalta, ei kannata liian kauan jemmata, koska yleinsä lahjakorteissa on päättymisaikakin.
 

Jos siis on yhtään intoa osallistua kyselyihin, niin suosittelen näiden täyttelemistä!

Muokkaus:

Tässä linkit ainakiin kahteen käyttämääni sivustoon:

Yougov 
M3 Panel 

Linkit ovat minun suosittelulinkkejä :)


En pelannut tänäänkään <3

Äidiksi 17-vuotiaana

Eilen oli päivä, kun mun esikoinen täytti yhdeksän! Yhdeksän vuotta sitten musta tuli ekaa kertaa äiti. :) Sen jälkeenhän oon tullut vielä kolme kertaa äidiksi. Eikö se näin lasketa, kun kerta jokaisella lapsella on eri opetukset mukanaan.

Olin 17-vuotias, kun aloin odottaa esikoistani. Voitte varmaan kuvitella pienen 17-vuotiaan mielessä myllerryksen. Toisaalta sitä ajatteli olevansa niin vanha ja kypsä ja valmis äidiksi. Toisaalta sitä pohti, että mitähän hittoa sitten nyt. Kerroin asiasta äidille tekstiviestillä, eli näin kypsä!

Odotusaika ei ollut mitään helppoa, olin ammattikoulussa toisella luokalla. Aika ilmiselvää oli, että olin luokan ainoa raskaana. Silloin ei mun ystäviinkään kuulunut ketään lasta odottavaa tai jo lapsen saanutta. Odotusaika oli seesteistä siltäosin, että mulla oli erinomainen tukijoukko mun mukana, vaikka yksin vanhempana lasta odotinkin. Kuitenkaan 17-vuotias minä en osannut pitää kaikista sen hetkisistä ystävistäni kiinni, sillä elämäntilanteet olivat erillaiset. Tästä puskettiin eteenpäin. Ensin kolme vuotta yksinhuoltajana ja sen jälkeen nykyisen puolisoni kanssa.

"Muistan,

 etten saanut edes lapsivakuutusta otettua 

syntymättömälle vauvalleni."

Selvisin, mutta omassa eheytymisprosessissani olen pohtinut, että mistä olisin voinut jättää selviytymättä ja keskittyä enemmän itseeni? Oliko kaikki nuoren ihmisen paineet vaan kasaantuneet ja näyttämisen tarve niin suuri. Painetta ei muhun luotu kotoa käsin, muhun luotettiin alusta asti. Mutta loiko muu ympäristö sitä. Muistan, etten saanut edes lapsivakuutusta otettua syntymättömälle vauvalleni. 18-vuotissyntymäpäivän vietin maha pystyssä, iskelmäbaarissa limua juoden. Vauvakerhossa ihmettelin, kun 24-vuotias äitikaverini kertoi lähipiirin ihmetelleen heidän tarvetta tehdä niin nuorena lapset. Tuntui oudolta, tuntui irtonaiselta, mutta kiintymys lapseen oli onneksi niin suuri, etten muista edes kärsineeni.

Tätä syntymäpäivää me juhlittiin eilen Rushissa! Mentiin kahdestaan esikoisen kanssa sinne, kun harvinaisia on nykyisessä arjessa ne hetket, jolloin voi kaksin puuhata. Oli niin huippua, itekkin nautti, kun pystyi olla läsnä vain hänelle. Aivan järjetön hiki ja lapsetushan sielä iski. Oli ihana huomata myös itsestä se, kuinka pystyi heittäytyä. +20kg minä ja kasa kömpelyyttä kaksi kuukautta synnytyksestä ja silti pystyin hypätä muunmuassa vaahtopatjamereen, josta ei ihan niin vaan päässytkään pois. Itsensä hyväksyminen ja armahtaminen tuntuu niin hyvältä!

Ja jos vähän budjettia, valittiin Rush, koska olin ennen joulua "ostanut" kahdella kahvipaketilla lahjakortin Gogiftille, joka me käytettiin tähän reissuun! :) Huikeeta säästöä. Seuraavassa tekstissä ehkä voisinkin hieman avata myös talous numeroina - kirjoituksessa ollutta "lahjakortit" kohtaa.

Tänään tasan 6kk täysin pelaamatta! Jes, hyvä minä! :)

En pelannut tänäänkään <3







*Lisäsin mainospalkin sivuun, Elisa-kirja 0e. Näin sielä ainakin itseä kiinnostavan kirjan: Maaret Kallio: Lujasti lempeä.(Tässä)
Toki saan itse siitä provisiota, jos tämän kautta liitytte, mutta vaikkette tätä kautta liity, halusin silti kertoa. Liittyy hyvin blogiini! :) Tarjous on täysin maksuton, eikä sido mihinkään tilauksiin. :) *

Luopumisen vaikeus

Lähde: https://www.adlibris.com

Kun mä lopullisesti päätin, että enää mä en pelaa, en yhtään enää, mä rupesin lukemaan kirjaa:  Minä ja riippuvuus. (Kirjoittanut: Craig Nakken)

Mä rupesin lukemaan tätä mun terapeutin suosituksesta. Muistan ne sanat, kun jäin siinä käynnillä pohtimaan: "Kattoo nyt mistä löytyy ja saanko aikaiseksi haettua kirjastostakaan...", ne sanat, kun hän mulle sanoi, että "Niin, niin se riippuvuuslogiikka toimii."  

Tietenkin yritin mielessäni kieltää ja vähän jopa hälle suutuin siitä, että kuinka hän nyt voi noin vähätellä mun fiiliksiä. Mähän oon pienten lasten kanssa kotona ja vielä raskaanakin.

" Kuinka hän nyt voi noin vähätellä mun fiiliksiä.

Mähän oon pienten lasten kanssa kotona 

ja vielä raskaanakin"

Kuitenkin kotona sitä tovi mietittyä mä tajusin. Näinhän se on. Se addikti mussa on niin vahva, eihän se tahdo oikeasti hyväksyä, se haluis löytää vielä syitä pelata. Syitä sille, ettei mun käytös ja toiminta oo mitenkään ongelmallista. Mä pelkäsin. En välttämättä minä, mutta vähintään se addikti mussa pelkäs. 

Hitto, toi aikoo nyt oikeasti ottaa härkää sarvista. Minä aikoo voittaa tän taiston.

Mä kävin lainaamassa kirjastosta tän kirjan. Tai varasin sen netistä, jonka jälkeen tilasin omaan kirjastoon. Niin helppoa. Lapset innosta hihkuen mukaan kirjastoretkelle ja itse sain sen mitä halusinkin.

Muistan siinä pyytäessäni varausta ja mun piti sanoa jollekkin tuntemattomalle ääneen mun sisimmästäni sen suurimman pelon, suurimman voiman ja ahdistuksen sillä hetkellä. Mä sanoin: "Se minä ja riippuvuus". Oikeastihan se kirjastonhoitaja tuskin korviaan lotkautti asialle ja teki vaan työtään, mutta mua tärisytti. Vaikka ei ees ollut eka kerta, kun jollekkin mun riippuvuudesta puhun.

Lainattuani kirjan mä luin sitä ainoastaan maanantaisin. Maanantaisin kello 17.06-17.45. Tää oli mun matkani julkisilla kulkuvälineillä terapiaan. Olin siis niin sielä omassa häpeämaailmassani taas uudestaan, etten edes kotona pystynyt kirjaa lukemaan. Kyse ei oo siitä, että mut ois jotenkin tuomittu kotona, ei. Vaan siitä, että mä oisin oikeesti joutunut kohdata asian jonkun muunkin kanssa.
Mä en enää pelannut, mutta silti olin siinä omassa kuplassa. 

Mä muistan sen fiiliksen, kun ekaa kertaa lukemisen alettua, sanoin puolisolle ääneen, et oon tämmöstä kirjaa lukenut. Sanoin sieltä jotain keskusteluun ja puolisokin vaan yhtyi tähän. Mikä vapaus mun päässä tapahtukaan! Mä en ookkaan hullu, tää onkin vaan hyvä juttu, että perehdyn riippuvuuteen enemmän.

Ei mun tarvii enää piilotella itteäni. Vau!

 

En pelannut tänäänkään. <3

Addikti ja minä

Addikti mussa hiipii korvan taakse, just sillon kun on vaikeeta. Elämä koettelee, lapset huutaa, yöunet vähäiset, riitaakin puolison kanssa. Se kuiskii... "miten ois pikku pelit, muistat miten se ennenkin autto. Yksin sohvannurkassa, ihan vähän vaan...".

Hahaa, mut addikti-minä, mulla onkin sulle ylläri!

En enää anna sun hiipiä salakavalasti mun korvan taakse, mä oon varautunut sun tuloon. Tiedän nimittäin, että yrität jatkossakin vielä, monesti, etkä varmasti päästä mua helpolla. Mut mä rakastan mua, joten en anna sun enää viedä mua itseltäni. Mä oon varautunut. 

Noina kuiskuttelun hetkinä mä kuuntelen sua, mä kuuntelen mitä sä kerrot mulle. Sen jälkeen mä pysähdyn. En suinkaan sohvalle pelien ääreen, vaan itseni ääreen. Mitä mä haluan itselleni nyt viestiä? Puuttuuko mun ajatuksista nyt taas armo ja rakkaus mua kohtaa, kun addikti pääs ääneen? 

Oisko aika hengähtää. Muistaa prioriteetti. Se ykkösprioriteettihän on tässä ruuhkavuosihetkessä nyt se, että kuhan me selvitään hengissä. Ei mun tarvii just ny osata sanoa oikeita sanoja, mun ei tartte jaksaa tehdä täydellistä ateriaa, valita muodin mukaisia vaatteita, laihduttaa ym. ei, kuhan me selvitään hengissä, yhdessä.

"Valehtelisin, jos väittäisin,

ettei mikään mua pelota.

Ois kai siistii antaa periksi nyt.

Toteais vain kylmästi:

'ei tästä mitään tuu.'

Lähtis kävelemään.

Painais oven kiinni perässään"

Miksi en pelaa, Top 5:

• Ahdistus lisääntyy
• Menetän mielenterveyteni
• Menetän lapset
• Menetän puolison
• Ei ikinä varaa mihinkään

En pelannut tänäänkään <3

Velat numeroina

Mun budjetti ja talous ja kaikki suunnittelu on vasta alkutekijöissä, oon vasta ruvennut tämän vuoden puolella sitä seuraamaan. Harmikseni myös nollasin hetki sitten luonnokseni, johon teen aina budjettisuunnitelman sähköpostissani, joten en näe nyt kokonaiskuvaa alkuvuodesta tähän hetkeen. Aikaisemmin ajattelin avata koko talouteni numerot, nyt kuitenkin päädyin ainoastaan velkalistaa.

Velat:

- Läheisien myöntämä pelivelkojen maksuun käytetty laina 2820 euroa, alunperin 9400 euroa. Tämä ei nouse korkoa. Lyhennys 235e/kk

- Opintolaina 8414,62 euroa, tämä nousee korkoa minimaalisesti. Korot maksetaan puolen vuoden välein. Lyhennys 86e/kk

- Klarna 930,50 euroa. Maksusuunnitelman mukainen lyhennys 42,37 euroa kuukaudessa, itse maksan 50 euroa. Korkoa noussut viime kuukaudesta 14,84 euroa ja hallinnolliset kulut 3,95 euroa. Eli 18,79 euroa, joka kuukausi. Viidenkymmen euron maksutahdilla tää on kuitattu pyöristettynä noin 2 ja puolen vuoden kuluttua :D . Jee. Kunpa vaan ois ollut järki kädessä ostoksilla.

- Saunalahdelta otetut laitteet (playstation 4(119e), polar m200(68e), honor 7 lite(tytön puhelin 103e), asus zenpad(100e) yhteensä 390 euroa. Lyhennys tässä yhteensä noin 30e/kk. Nämä eivät nouse korkoa.

- Dna, minun ja puolison puhelimet, yhteensä 365,88e. Lyhennys yhteensä 11,04e/kk, nämä eivät nouse korkoa.

Huomata saattaa, velaksi on elelty. Aika huoletta ja ylivarojen. Ja muutenkin kuin pelaamalla, laitteita on otettu osamaksulla, sekä klarna on iso. Onneksi oon herännyt nyt, vielä kun asian voi saada kuntoon! Koko velka yhteensä 12 920,12. 

Huh... Aika paljon velkaa yhdellä naisella. Toki tää määrä on joskus ollut vieläkin isompi, joten ei syytä epätoivoon.

Kuten erittelyistä huomasi, muut velat korottomia/lähes korottomia, mutta Klarna.... Tähän ajattelin nyt tehdä oman uuden maksusuunnitelman. Klarnaa lyhennän joka kuukausi 50e (mitä ei vielä ole tästä kokonaissummasta vähennetty). Suunnitelma  olkoon siis niin, että ainakin 50 euroa saan lisättyä Klarnan lyhennyksiin. Lyhennys olisi tällöin 100 euroa - 18,79 euroa(pyöristettynä laskin joka kuulle saman, vaikka summan pienentyessä myös korko pienenee. Mutta tämähän sitten vaan positiivinen pyöristys!) = 81,21e. 930,50/81,21= 11,5kk.

Jos Klarnan haluaa pois vielä tämän vuoden puolella on maksuvoimaa lisättävä. Peruslyhennyksellä (50e) lyhenee kuudessa kuukaudessa 187,26 euroa, joten jos tahdon koko velan maksetuksi, on otettava käyttöön prosentit. Luin velat(on) blogista Prosenttihaasteesta, jossa normaalilyhennyksistä tavoiteajassa jäänyt summa jaetaan sadalla. Eikun siis vain ruutupaperi käyttöön ja 100 ruutua. Omassa tilanteessani yhden ruudun arvo on 7,4e.Pienistä puroista kasvakoon siis iso virta ja olkoon vuosi 2019 Klarnaton!

Mahtava kuvanlaatu. :)

Joku voi nyt ihmetellä toisessa päässä, miksi käytän näin paljon energiaa Klarnaan, kun summakin paljon pienempi, kuin esim opintolainani. No, koska kaikki muut velkani ovat korottomia tai lähes korottomia, miksi siis maksaisin ehdointahdoin turhasta? 20 euroa kuukaudessa, vuodessa 240 euroa, kahdessa ja puolessa vuodessa jo 600 euroa. 600 euroa, kun voisin tässä tilanteessa joutua maksamaan vain 120 euroa, pienistä puroista ja isommistakin, kasvakoon tasapainoinen talous. :)

Paljon jaarittelua taas rahasta. Kumma kun siitä saa kyllä aina asiaa väännettyä. Ehkä ensi kerralla taas muita mietteitä.


En pelannut tänäänkään <3

Vauva

"Hei vauva, älä itke tänä yönä, hei vauva..." 

Siinä vaiheessa, kun illasta tuntuu, että koko päivä ollut yhtä aerobictuntia, vauva sylissä ja kaks veekin ennen nukahtamistaan laulaa Jukka Poikaa, lisäten siihen "...älä itke aamulla..", niin voi todeta, et äiti on vähän väsynyt.

Siis huh, ekat kuukaudet uutta vauva-arkea takana ja ajatukset on lähinnä laatua: Miten ihmeessä mä selviän? 

Neljäs vauva, tänhän pitäis vaan syyä ja nukkua. Köllötellä jossain sohvalla tyytyväisenä tarkkailemassa sisarusten juttuja. No mut hei, eihän se tietenkään niin mee. Vauvalla vauvan oikeudet. 

Kun tuntuu, et nyt mä istahdan, nyt mä syön päivän ekan aterian tai ylipäätänsä juon lasin vettä. Taapero kaatuu, jonka seurauksena vauva jatkaa huutamistaan ja keskimmäisellekkin iski just ihan huutava jano ja nälkä ja kaikki muu. Peruskuvio siis.

Sitä sanotaan, että ihmiselle ei anneta enempää, kuin se on valmis kantamaan. Ja lapset annetaan meille opettamaan meitä. Mutta mikä märittelee sen, mitä kenenkin ihmisen pitää oppia? Onko se vaan ylipäätänsä mustavalkoisuudesta pois oppimista tai asioiden joka suunnan näkemistä? 

No, meillä taitaa olla ollu hitosti opittavaa ja neljäs päättää täydentää kaikkien aikaisempienkin opetusten aukot. En kiellä, ettei rankkaa ois, mutta antaa tulla vaan, täällä ollaan.

Mä tiedän, mä selviän, koska en aijo selvitä yksin. En aijo enää koskaan yrittää vaan sivuuttaa omia tarpeitani. Miten tässä tilanteessa siis antaa armoa itselleen, kun kaikkien tarpeet kasaantuu samaan kasaan? Miten arvioin sen, kenen tarve on prioriteettilistalla ensimäinen? Lentokoneessakin on ohje, että ensin happinaamari itselle ja sitten vasta muille.. Joten otan taaperon syliin, juon sen veden. Kukaan ei vahingoittunutkaan.

Muista halata tänäänkin itseäs. Sä selvisit. Te ootte hengissä. Mekin ollaan!

En pelannut tänäänkään <3

Talous numeroina

Nyt päästään numeroiden äärelle.

Mun budjetti ja talous ja kaikki suunnittelu on vasta alkutekijöissä, oon vasta ruvennut tämän vuoden puolella sitä seuraamaan. Harmikseni myös nollasin hetki sitten luonnokseni, johon teen aina budjettisuunnitelman sähköpostissani, joten en näe nyt kokonaiskuvaa alkuvuodesta tähän hetkeen. Mutta minulla on tämä hetki. :)

Kesä-/heinäkuu

Tulot: 1536 euroa/kk

Menot:

• Pelivelan lyhennys läheisille 235e
• Opintolainalyhennys 86e
• Klarnalyhennys 50e
• Vesilasku 66e
• Saunalahdelle(netti, osamaksuja ja kolme puhliittymää) 101e
• Dna puhelimet 12e
• Sähkö- ja vesilaskuihin 45e, laskusäästöön.
• Credit24 79e (viimeinen lyhennys!!)
• Lindex lastenvaatetilaus 79e
• Säästöön 100e
• Myöhempää käyttöä varten säästöön toinen 100e (tästä 50e tyttäreni synttärilahjaan ja 50e varatäydennys miehen määrittelemään lomarahaan lomaviikolle.)
• Ruokaraha 400e
• Käyttörahaksi se mitä jää, eli 180e

Minulla ei ole varsinaisia vuokrakuluja, ne ovat mieheni maksettavana, olemme jakaneet menomme aikalailla niin, että meille jää samanverran käyttöön talousmaksujen jälkeen, joinain kuukausina jää toisella tietenkin enemmän, koska omat menot ja kulutuslaskut maksamme. Itselläni talouslaskujen osuus on tässä kuussa 611e.

Kuten huomata saattaa, velaksi on elelty. Aika huoletta ja ylivarojen. Ja muutenkin kuin pelaamalla, laitteita on otettu osamaksulla, sekä klarna on iso. Onneksi oon herännyt nyt, vielä kun asian voi saada kuntoon! 

Muuten lyhennykset ovat aikalailla korottomia, lukuunottamatta Klarnaa, joka nousee kuukaudessa kuluja ja korkoja melkein 20 euroa, siis melkein puolet koko lyhennyksestä. Tämä kuitenkin vaatii enemmän tekstiä, joten avaan velkoja enemmän toisessa kirjoituksessa.

En pelannut tänäänkään <3