lauantai 13. lokakuuta 2018

9 kuukautta täysin pelitöntä elämää.



Oon huomannut nyt syksyn pimetessä taas välillä kaipaavani jotain. 
En tiedä mitä se on, mutta se on jotain mitä täyttämään oon yleinsä ottanut pelit. Sen tunnistan. Lue täältä teksti Addikti ja minä.

Mä yritän kovasti miettiä, että mitä mä kaipaan enemmän. Mikä on se, joka täyttäisi tän tunteen. Mä oon tosi väsynyt, sen huomaan. Monesti rupean pohtimaan myös sitä, että jospa kuitenkin olisi joku oikotie rahalliseen helppouteen. Onneksi aika nopeesti osaan tästä palautua ja tiedän taustalla olevan jotain muuta. Sekä tiedän, ettei pelit se ainakaan ole.

Mutta mitä se on?

Mikä syksyssä iskee niin kovasti? Onko se pimeys? Väsymys? Pitkän loman jälkeinen jonkinlainen arki ja sen rutiinit ja kasassa pitäminen.


Pelitöntä elämää.
Tänään on kuitenkin tasan 9kk täysin pelitöntä elämää takana! Ja pelit tuntuvat niin kaukaisilta, vaikka tiedostan ne. Täällä kerron viimeisimmästä lopullisesta lopettamisesta.

Huomaan itsessäni paljon hyvää muutosta. Paljon paljon enemmän on hyviä päiviä, kuin väsymyspäiviä. Suurin on kuitenkin se, että mun ei tarvitse hävetä tai piilotella mitään. Mun ei tarvitse pelätä jättää mun puhelinta pöydälle tai antaa miehen katsoa siitä jotain nopeasti. Mun ei tarvii huolestua, jos mies menee johonkin kaapille etsimään jotain. Mun ei tarvitse salata. Mulla ei oo mitään mitä salata. Mä voin olla mä!

Ja tää tunne on ihan mieletöntä.


Miltä sun syksy näyttää?



En pelannut tänäänkään. <3

6 kommenttia:

  1. Onnea suuresta edistyksestä ja hienoista oivalluksista! <3

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä syksyyn toivottaa toinen neljän lapsen äiti!

    VastaaPoista
  3. Tuo on metka tunne kun on jotakin vailla muttei tiedä mitä. Monesti itsellä se on ainakin jonkinlaista surumielisyyttä jonka tunnistan ja jota yritän kuunnella. Paljon olen tätä kautta tavoittanut vanhoja lapsuuden vaille jäämisiä yms. Suosittelen aloittamaan päivittäisen "meditoinnin" tms hiljentymisen missä on aikaa kuulla omia sisäisiä höpöttäjiä. Ehkä sitä kautta tavoitat sen tunteen mikä haluaa tulla kuulluksi syksyn tullessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tätä juuri itsekkin tarkoitan! Joku surumielisyys tai tyhjä paikka. Mutta ihanaa, kun tunnistaa sen nyt, eikä etsi siihen esimerkiksi peleistä korvaajaa! Siis tunnistan, että jotain olen vailla, vaikka en tiedä vielä mitä.

      Tuota itseni kanssa keskustelua monesti teen pitkin päivää. Aktiivistakuuntelua. Itse meditaatiota en ole vielä kokeillut. Auttaisi kyllä varmaan stressinkin kanssa joku vähän enemmän omiin ajatuksiin vievä jooga tai rentoutus. <3

      Poista