sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Minä ja riippuvuus


Oon 27 vuotias perheen äiti. Oon rahapeliriippuvainen, tosin kuivilla nyt. Oon ihan tavallinen nainen, jolla aina ollut vain toiveena perhe ja onnellinen elämä. Ei lapsuuden perheestäkään pahaa sanottavaa.

Tässä mä nyt istun, vauva kantoliinassa ja ajattelin alottaa bloggaamisen. Mä haluan kertoa mun elämästä. Elämästä rouvana ja äitinä, jolla on peliriippuvuus. Haluan näyttää itselleni ja muille, että mulla on riippuvuus, mutta se en ole koko minä. Mun elämässä tapahtuu jatkuvasti, riippuvuus vaan kulkee sivussa.


Mistä kaikki alkoi? 

Jos jollain olisi mullekkin tarjota Ulla Taalasmaan Pihlajasadussa esiintynyt ennustus-/muistojenpalautuspallo, mä todella lähtisin mukaan! Mä todella tahtoisin palata ajassa taaksepäin... En korjatakseni mitään, vaan nähdäkseni mitä mun elämässä sillon tapahtui? Missä kohtaa rupesin kieltää itseni ja oikeiden tunteiden kohtaamisen tilalle tuli pelit? Oliko se se hetki, kun tajusin, että perhe-elämä ei aina ookkaan ruusuilla tanssimista? Oliko se se hetki, kun tahdoin olla rasittamatta kaikkia muita mun omilla murheilla, joille en osannut tehdä itsekkään mitään? Vai oliko se vaan se hetki, kun yksinkertaisesti lakkasin kuuntelemasta itseäni.

Mä menisin siihen hetkeen ja halaisin sitä tyttöä.
Kertoisin, että on ok olla hukassa, on ok, jossei osaa vastata kaikkeen. On ok olla pettynyt. Tärkein on muistaa rakastaa. Älä sulkeudu, älä häpeä.

Nyt mä oon jo päässyt enemmän sinuiksi itseni kanssa, oppinut kuuntelemaan sitä mitä mun sisällä minä itse, pieni lapsi, tahdon sanoa. Matka on vasta alussa ja aijon kulkea tän täysillä, mä tahdon elää! Tää on mun elämässäni pilkku, ei piste.

Elämä on laiffii, eikä pidä masentua, vaikka Matti tulis kukkaroon !


En pelannut tänäänkään<3

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen blogisi aloitus. Täytyy ottaa lukuun. Onkohan blogin niminen kirja tullut luetuksi ;) Ite opiskelen alaa ja irtaudun nikotiiniansasta :) En ole käyttänyt nikotiinia tänäänkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) kiva kuulla.

      Joo, kirja on luettu! Siitä nimi tulikin. Sitähän tää on, taistelua minun ja addiktiminän kanssa, eli minä ja riippuvuus :)

      Ihanaa, tsemppiä sullekkin omassa taistossa! Kerro välillä tänne kuulumisia!

      Poista
  2. Todella rohkeaa sinulta avautua sinun riippuvuudesta, avautuminen varmasti auttaa. Meillä on myös perheen sisällä päihderiippuvuutta, joka on ollut elämässämme jo pidemmän aikaa läsnä. Mahtavaa kuulla, että olet päässyt enemmän sinuiksi itsesi kanssa, olen varma, että tulevaisuus on vielä valoisampi. Tsemppiä sinulle jatkoon!

    VastaaPoista