tag:blogger.com,1999:blog-2756013371860831866.post5112090175671867696..comments2023-04-14T14:03:45.383+03:00Comments on Minä ja riippuvuus: Itkun pidättelijästä itkun suurkuluttajaksi. Koska me voidaan!Minä ja riippuvuushttp://www.blogger.com/profile/18262549076037005801noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-2756013371860831866.post-39175807580825533912018-09-23T21:40:34.328+03:002018-09-23T21:40:34.328+03:00Joo, toi onkin paha tuo sukupuoliroolitus tässäkin...Joo, toi onkin paha tuo sukupuoliroolitus tässäkin asiassa. "Iso mies ei itke..." Oman pojan myötä joutunut myös ajattelemaan tota, koska tietenkin tahtoo hänelle samat oikeudet tunteisiin, kuin tytöillekkin. Äitinähän olen vähän naiivi tähän ottamaan kantaa, kun suurimmaksiosaksi nuo viestit ehkä tulevat isähenkilöiltä.. täytyykin enemmän perehtyä tähän!<br /><br />Tottakai, kaikessa tunteiden opettelussa tosiaan se puolensa, että aidosti pysähtyy pohtimaan mikä tunne tässä on. Siksi halusinkin kirjoittaa, että vaikka itken paljon, se ei tarkoita alistumista. Mutta hyvä pointti!Minä ja riippuvuushttps://www.blogger.com/profile/18262549076037005801noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2756013371860831866.post-41013764989215179462018-09-23T17:49:52.586+03:002018-09-23T17:49:52.586+03:00Miehenä sitä on oppinut jo mieheksi kasvamisessa p...Miehenä sitä on oppinut jo mieheksi kasvamisessa pidättämään itkut. Pikkuhiljaa sitä taitoa on opeteltu. Viimeksi sain kyyneleitä katsoessa ensin docventuresin ja sen jälkeisen keskustelun missä Hellsten avasi hyvin isä-poika suhdetta :) <br /><br />Itku on tärkeää ja se helpottaa. Tälläkin on myös varjopuolensa. Mihin tunteeseen todella itkee. Joskus tunne ei poistu vaikka kuinka itsesäälissä itkeekin. Joskus joku toinen tapa reagoida kuuluukin itkun sijaan. Ehkä loputtoman itsesääliin toimiikin itkun sijasta terveen vihan tavoittaminen :)Varatonsijoittajahttps://www.blogger.com/profile/15069339156356769960noreply@blogger.com